Dalahästar

Näin Suomen itsenäisyyspäivän kunniaksi. ;) Ottobrella käydessä tykästyin näihin kankaisiin ja koska olen tykästynyt myös Lillestoffen kankaiden laatuun, nappasin kumpaakin puoli metriä. Puoli metriä! Ajattelin kai vain E:tä. Kotona tajusin, että noista tulee kyllä E:lle sitä ja tätä ja jaksaako kuitenkaan kovin montaa vaatetta samasta... Jospa isoille tytöille kuitenkin jotain. Mutta voi puoli metriä. Meni hiukan palapeliksi. Mutta sainpas!

Tämän verran jäi kangasta jäljelle ja niin kovetin itseni, että vaikka olisihan tuosta vielä jonkun hepan saanut applikoitavaksi, niin kaikki nuo suureelliset palaset heitin roskiin! :D

Mutta siis tytöille hoikan lapsen paita/tunika (Ottobre 4/2012), ilman huppua ja vetoketjua, mutta kapeilla resorihihoila. Hiharesoreihin kokeilin tasosaumaa ompelukoneen overlock-ompeleella. En aivan rakastunut, mutta mukavahan se vaihteeksi oli. Saumasta tuli kiva, mutta ompeleesta en tykännyt, ehkä vanha kunnon hunajakenno olisi parempi. E sai jälleen kerran Happy Squirrelin (Ottobre 1/2012). Tykkään siitä aivan hirmuisesti, vaikka kangastahan siihen menee enempi. Resorit on hiukan kokoelmaeriä, mutta aika kivasti sain ne sopimaan kankaaseen. Bodyn alareunus nyt ei onneksi näy muuta kuin pyykkääjälle ja vaipanvaihtajalle.

Tuo kangashan käy monen värisen alaosan kanssa, V:llä tuossa kuvassa päällä miun omista stretchfarkuista tekemät farkkuleggarit (Ottobre 4/2012) ja E:llä mielessä oli erityisesti syksyiseltä Tukholman risteilyltä ostetut Älskling -potkuhousut.

Juhlaan

Jos jonkin näköistä kuoroesiintymistä ja joulujuhlaa kun on tiedossa, niin pitihän sitä vähän uusia helmojakin tytöille ommella... Kuvia on enempi ja vähempi, mutta ehkä se siitä silti. Kuvan ottoa vaikeutti ensisijaisesti valaistusolosuhteet, mutta myös mies ja E. Kuten vaikka näissä kuvissa.

Mutta tässä siis asukokonaisuudet, V:llä uusimmasta Ottobresta (6/2012) Sulkamekko ja A:lla Button up -pusero sekä Double layer puolihame (Ottobre 8/2008).

Koska kumpikin tyttö oli kovin väsyksissä kuvia otettaessa, otin seuraavana päivänä vielä sen lyhyen valoisan hetken aikaan kuvia henkarissa roikottaen. Ensin vaikka tuo V:n mekko.

Näpräsin rusettirivinkin ja laitoin niihin Nappikauppa Punahilkasta tilaamani päällystettävät napit keskussolmuiksi, vaikka ohjeessa ei solmuja ollutkaan. Vähän samaa ilmetta A:n asun kanssa. :) Nappihommat oli kyllä niin kivoja ja hauskoja, että oikein harmitti, kun en tilannut paria nipsiä kanssa, että olisi saatu samaa settiä myös päävärkit.

A:n puserossa on nappilistaa hihansuussa ja kumilankapoimutuksia rinnan kohdalla sekä olkapäällä.

Hameeseen otin tavallisia puuvillakankaita, vähän ohuemmista ja laskeutuvammista olisi ehkä tullut kauniimpi lopputulos.

Mie meinasin saada noiden nappilistojen kanssa paniikki-, hyperventilaatio-, epätoivo- ja ahdistuskohtauksia. Miten ikinä ne muka olisi mahdollista saada siististi. Kunnes tein Keksinnön. Leikkasin kaksipuoleisesta liimaharsosta kaavan mukaan valmiin nappilistan kokoiset suikaleet ja silitin ne noihin kankaan kappaleisiin.

Kun heti silityksen jälkeen poisti paperin ja käänsi saumavarat liimaharson päälle, ne aika kivasti tarttuikin liimaan kiinni sen ollessa vielä vähän lämmintä.

Sitten vaan silitin nappilistat kiinni hihansuihin. Vähän varmistelin kulmen siisteyttä nuppineuloilla.

Ja eikun tikkaamaan, tuli aikas siistit! (Kuva otettu ompelupöydän satavuotta vanhan loisteputki pöytävalon valossa, joten värimaailman on vähintään mielenkiintoinen ja haasteellinen.)

 (Jälleen kerran manaan taas tätä bloggeria ja sen asettelua! Mieleistä en saa, mutta olkoon, voi olla osa vikaa tietysti tuossa ulkoasussakin...)

Pienestä pienelle

Onneksi on pieni, jolle tehdä pienistä paloista palapelejä ja aivan varmasti täysin yksilöllistä!

Tuolla Ottobren keikalla miehen veljen vaimo nappasi matkaansa 3€:n pussukan ompelimon jämäpaloja. Pussukka oli pettymys, sisällä olleet palat oli taiteltu juuri sievästi, että painovirheet ja kakkoslaatuisuus ei näkynyt. :( Surullista sinänsä, koska yleensä Ottobrella palvelu on hyvää ja reilua! Hintaahan pussilla ei juuri ollut, mutta paha mieli siitä jäi, vähän huijauksen maku. Käly sitten antoi minulle pussista palasen Lillestoffen kaupunki -kangasta "autoilupalkkaa".

 Palasesta sai etukappaleen ja toisen hihan E:n paitaan. Oikella puolella näkyy virhe, joka paidan helmaan jäi ja se sai peitokseen kankaasta kopioidun kukkasen. Kaikesta aivotyöstä huolimatta -tai siitä johtuen- kukkanen tuli kankaassa olevan peilikuvaksi...

Vähän tuo siksakki viipsottaa ja tunnustan lintsauksen silmissä (tussilla tehdyt) ja poskissa (valmiiksi pilkullista vaaleanpunaista kangasta). Nämä aplikaatiot vähän tökkii, kun en ikinä saa itseäni miellyttävää lopputulosta siisteyden suhteen ja toisekseen on kohtalaisen tylsää suristella niitä siksakkeja. Kiire ei oo, mutku joutuu pittää! Ja valamista tulla!

Toinen pikkupaita tai tunika tuli isojen tyttöjen kolmen eri vaatteen paloiseta. Bambikankaasta olisi saanut sekä etu- että takakappaleen, mutta laitoin etukappaleen hiukan huolimattomasti, koska kuvittelin, että kankaan leveys riittää ihan hyvin. No, ei riittänyt. Sitten harmitti, että jos kerran käytin tuon bambin palasen niin hutiloiden ja tuhlaillen, olisin voinut asetella kappaleen niin, että olisin saanut siihen nuo ihanat pikkubambit. Mutta ei. Tehdessä tämä harmitti, mutta lopputulos on miusta hirmuisen kiva! (Vallankin, kun pikkubambitkin pääsivät kuitenkin mukaan.)

Vaatteet on tehty samalla kaavalla (Rille, Ottobre 6/2008), bambitunikaan tein hiukan A-linjaa vapaalla kädellä ja huolittelin hihansuut sekä helman rullapäärmeellä.

 Lisäksi hihaan ei riittänyt mitään kangasta kokonaan, joten otin idean Tutan vauvan tunikasta ja tein hihaan todella pitkän resorin ja keräsin hihan leveyden framilonilla tuohon hihan keskelle.

Bambeja, hiiri kissalla räätälinä ja kuvankäsittelyä

Eli blogeja surffaillessani törmäsin PicMonkey -kuvankäsittelyohjelmaan. Oi sitä onnea ja autuutta, seuraavassa saatte nähdä sillä ja Picasalla leikkimisen lopputuloksia.

Miehen veljen perhe oli meillä kylässä ja ilmeni, että veljen vaimokin on innostunut ompelusta. Tuli sitten puhetta, että mistä mie tilaan kankaita ja pitihän se mainita, että en juuri tilaa, käyn Ottobrella. :D Pakkohan se oli heti seuraavana päivänä pakata koko konkkaronkka autoon ja viedä käly "turmion tielle", kuten oma mieheni sanoi. Miulla oli Hyvä ja Pyhä Aikomus. "Mie vaan käytän kälyn siellä!" Just joo ja silleen. Ei tälläistä bambikangasta voinut jättää ostamatta.

 Malli on Dreamland- ja Carrot Muffin-tunikoiden risteytys (Ottobre 4/2011), koko 128cm ilman saumanvaroja. (Ja helma on kyllä suora, miten se jäikin vinksalleen kuvassa...)

Näiden housujen tarina puolestaan on tilkuista, leikattuna lojumaan jääneet ja resoreilla jatketut! Langansuuntienkin kanssa olin hyvin liberaali. 0:-) Mutta söpöt niistäkin tuli, vaikka vyötärössä onkin nyt ainakin riittävästi korkeutta... :D

Pienenä neiti A "auttoi" äitiä tähän tapaan (ja itseasiassa kovin mielellään vieläkin tulee hetkeksi tuonne koneen taa istumaan, nykyään vaan jalat tahtoo mennä solmuun ja puuduksiin kovin nopeasti):

Onneksi kuitenkin E:stä on hyvää vauhtia kasvamassa tehokas apuri!

"Äiti, mä voin pitää tätä mittanauhaa." (Mitään en oo tehny!!!)

  "Mumsmums... Hups, menikö se suuhun?!"

Kassilinja vaan jatkuu...

Eli seuraava synttärilahja. B) Kohta pitää keksiä joku uusi tuote, näitä taitaa olla jaettu aika hyvin lähipiirille. :D Mutta tällä kertaa 4-vuotiaalle näpsäkkä pikkulaukku vanhoista farkuista, oikeastaan samoilla periaatteilla kuin edellinenkin. Nyt koristetikkailin enempi ja vähempi ja laitoin tähtikantanepin. Sievä tämäkin, oisin voinut ottaa vaikka ihan itselle käyttöön!

Kassialma kaiketi

mutta taaskin tuli synttärikutsu tytöille niin, ettei ole enää aikomusta kaupassa käydä, joten lahjan tekoon. Eli kaiketi kolmas syntymäpäivälahjakassi.

Ottobren ilmaiskaavoista nappasin idean ja koristeet denimlaukkuun, materiaalit omasta kaapista, eli vanhat farkut ja vähän vakosamettia, pätkä nauhaa ja yksi KAM- neppari.

Toisella puolella on kaksi hapsukoristetta, tähti ja sydän. Kassiin yritin saada hiukan pohjaakin ompelemalla nuo kulmat.

Toisella puolella taas farkkujen takatasku pikkuesineitä tai vaikka puhelinta varten. Käänteeseen laitoin myös nauhanpätkän somisteeksi ja alemmassa kuvassa näkyy kassin sulkeva neppari, jonka kannat ovat käänteen sisällä. Ajatushäiriön vuoksi jätin tuon koristeellisen farkkusauman juuri keskelle, johon neppari oilisi pitänyt kiinnittää. Eihän se kaksinkertaisen farkkusauman läpi mene, mutta onnistui onneksi noinkin, ehkä jopa sievemmin. ;)

Kankaitten loppuja ja kiitoksia

Nyt on taas hyvä mieli, kun on pieni ihminen, jonka vaatteisiin käyttää kaikki pienet palat kangasta. Niinpä neiti E sai bodyjä hyvän läjän edellisen postauksen jämäkankaista. Kaavoina miun lempparit kirjekuoribody (Ottobre 5/2006) ja Happy Squirrel (Ottobre 1/2012). Koko 68cm.

 Jostakin syystä Happy Squirrelin pääntiekantit kurttaa kummassakin vaatteessa, mutta eipähän ainakaan löpötä ja ihan kivalta ne päällä näyttää. :) Tipunauhasta tehty merkkikin vähän vinksahti, vaan kaiketi se söpö on silti. :D

Raidallisilla hihoilla oleva apinabody ja tämä Rabbit Jump -kaavalla (Ottobre 4/2012) tehty liivitunika menivät ystävän lapsille kiitoksena kestovaippalainoista. :) Tunikan selkämys on kokonaan tuota viininpunaista interlockia.

Kun ei ihan putkeen mennyt...

V ilmoitti haluavansa koulun valokuvaukseen samanlaisen asun kuin LegoFriendsien Stephaniella. Äiti luonnollisesti oli kovin otettu tästä luottamuksesta ja halusi sen toteuttaa. Mutta ei se nyt ihan putkeen mennyt... :( Tähän oli siis tähtäys.
 
Paidaksi ajattelin heti vanhaa kunnon Anemone Stripe -tunikaa (Ottobre 4/2009). Käytin samaa kaavaa kuin tässä Keiju-tunikassa, eli leveys on koosta 110 (tyttö itse on kuitenkin 122cm pitkä ja mitoiltaankin normaali)!!! Pituuta lisäsin ennestään pidennettyyn kaavaan. Ja sitähän riittää nyt... Hameeksi tein Groovy -hameen (Ottobre 4/2012). Olisi pitänyt tajuta, että kuvan kaltaisen asun saamiseksi paidan olisi pitänyt olla istuvampi, eikä tuollainen leveähkö tunikamainen... Olisihan tuon osannut tavalliseenkin paitaan kaavoittaa niin, että saa "toppi" vaikutelman siihen mukaan. :? Vaan kun piti ottaa valmis. Valkoista jeseytäkään ei ollut Ottobren myymälässä, joten otin tuon hailakan vaaleanpunaisen tilalle...Lopputulos on nyt sitten tämän näköinen:

Applikaatiossakin meni pallot soikeiksi, kun laiskana en ollut kutistanut kankaita etukäteen. :? 

Pitää parantaa tätä tapaa, tämänkin kokoisessa vaatteessa se 5-10% kutistuma alkaa olla jo tuntuva! Mie vaan inhoan rullaantuneiden ja kieroon vetäneiden trikoiden leikkuuta... Että tähän jos jollain on vinkkiä, otetaan ehdottomasti vastaan!!!

Farkkujen kanssa tunika olisi kiva, mutta tyttö tahtoo ehdottomasti hameen sinne kuvaan, että menköön sitten noin. 

A sai 5-vuotiaalle sopivan reippaan paidan norsuista ja apinoista. (Ainou, A on nyt siis niin so last season... :D ) Mie olin ajatellut pinkillä pohjalla olevaa kangasta, mutta A oli mukana kangaskaupassa ja ehdottomasti halusi punaisen pohjan. Mikäs siinä sitten. :) Ihan putkeen ei mennyt tämäkään, pari kertaa piti ottaa uusiksi hihansuut, kun niistä tuli liian lörpät...

Kaavana on Pupuset (tjsp, Ottobre 4/2012). Ihana, B-mitoitettu paita, joskin vielä otin saumanvarat pois... :D Sen verran se on hoikkanen tuo meidän keskimmäinen. Ja lyhyt lappuhame (H&M:ltä) sekä raitasukkikset ehkä vaan korostaa sen sääriä.

 (Ensimmäinen kuva on epätarkka, mutta mukana siksi, että se kuvaa niin hyvin Neiti A:n luonnetta. )