keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Jotain pientä ;)

Eli kuten todettu, sienikangas on huvennut niin, että siitä saa vain jotain pientä. Eli kokoa 62cm oleva body! :D Tämän käyttäjästä ei ole tietoa, mutta eiköhän sellainenkin joskus ilmaannu johonkin. ;)


 Autobody on samalla kaavalla, eräälle pienelle pojalle lahjaksi.



Vastaava kirjekuoripääntiellä olevan bodyn kaava löytyy mm. Ottobren numerosta 5/2006.

perjantai 19. marraskuuta 2010

Villaista ylle ja etenkin alle!

Tyttäret ovat jo monta kertaa ilmaisseet, että haluaisivat siirtyä käyttämään lukuisia mummin neulomia villapipoja. Esteeksi on muodostunut aluslakin puute... Vaan nyt on tilanne korjattu ja kumpikin saanut merinovillainterlockista kypärälakit. Toiselle pinkillä reunuksella, toiselle pinkki-vihreällä.

Kaavana on Ottobren ilmaiskaava, tosin alalaidastaan aika reippaasti muokattuna. Pituutta on lisää 7-8cm ja muutenkin liepeet tulevat reilusti olkapäille ja selälle. Tähän on mallia otettu jostain vuodelta kivi ja kanto olevista miehen sisarusten hiihtopipoista. :D

Vielä vähän sieniä...

Sienikankaassa aletaan viedä viimeisiä, tämän Minnie-liivihameen (Ottobre 6/2010) lisäksi vielä jotain pientä ;) siitä saa. Jostain syystä kankaiden sommittelu ei nyt sitten valmiissa ihan iskenytkään, mutta kyllä se taitaa pidetyksi tulla silti. :D

torstai 4. marraskuuta 2010

Hello Kitty -tunika

Jos äiti ompelee ja tyttäret rakastavat Hello Kittyä, onko ihme, että meille on siunaantunut kohtuullinen valikoima kyseistä aihetta olevia ompelumerkkejä?! :D Vielä kun Eurokankaan palalaarista sattui neljällä eurolla löytymään tämä velourpala, löysi pariskunta paikkansa. ;)

Velournuttu, Ottobre 6/2008

Ei tuo kaitalehuolittelun nurja ihan suurennuslasitarkastelua kestä, enkä mie tiedä, onko siihen jotain keinoa saada se kovin siistiksi ilman tasosaumuria... Mutta tuskin sitä kauluksen sisäpuolta joutaa kukaan tutkimaan, kun paita on käytössä! Rypytykset on kaikki tehty Framilon-nauhalla, mikä tuntuu varisn kätevältä tavalta joustavien vaatteiden kanssa. Sauma ei leviä missään vaiheessa, kun joustonauha pitää sen kuosissaan.

Kovan onnen "kesä"haalarit

Jep. Näinhän siinä käy. Jo ilmestyttyään bongasin viime vuoden talvi-Ottobresta (6/2009) Mustikka-haalarit. Nuo on pakko tehdä A:lle! Ostin kankaan, leikkasin sen ja... Unohdin. Nyt palaset löytyi vihdoin laatikoita purkaessa ja kun ne vihdoin oli saatettu myös yhteen, sain todeta juuri sen, mitä olettaa sopi: liian pienet. :(

Sinänsä uutinen ei yllättänyt, onhan kaava kokoa 92cm ja A-neiti on huikeat 105cm pitkä. Olin mie lahkeisiin ottanut lisää mittaa ja keväällä varmasti tuo koko olisi vaipattomalle hoikkelille ollut oikein passeli...

Kaiken lisäksi limen väristä ompelulankaa oli juuri tämän verran:

Eli nurjalla puolella on nähtävillä myös valkoisten saumurilankojen lisäksi hiukan kovin limeen päin kallellaan olevaa keltaista! :D

Housuista tuli varsin komiat, olisivat sopineet A:lle mitä parhaimmin, vaan nyt täytyy käyttäjä etsiä jostain muualta...

torstai 21. lokakuuta 2010

Mekkoja

Ottobren kangaskaupassa oli tässä aika muutama sitten iso kasa poistopaloja -50%. Kaikenlaisia ohuita sametteja siitä joku mukaan lähti. Tuloksena pari reipasta pikkutyttömekkoa, joihin tuo muutama postaus sitten ollut väläyskin liittyi (ei, siitä ei tullut viehkoa remontti-reiskahaalaria, vaikka sellaisenkin veikkauksen kuulin ;D ).

Safariliivihame, Ottobre 2/2005

Johon -kaiken uhallakin- halusin kokeilla D-lenkkiolkaimia! Ehkä nuo rinksut vähän hidastaa olkainten löystymistä...

Taskun läppä sai koristuksekseen napin ja nauhan pätkän.


Sekä perinteisempi "lappuhame" (Ottobre 4/2007)
Sydän ei muotona ole koskaan ollut miun vahvaa osaamista. Piirrettynä se näyttää enimmäkseen huolimattomasti tehdyltä V-kirjaimelta, eikä ommellenkaan ole niin sujuva, vaikka valmis kaava olikin. Vaan kyllä niistä taskut pepun päälle tuli!

Etulapun nenäliinataskussa (joo, juuri siinä, jonka varmasti unohtaa tyhjentää ennen pesua!) on kanssa pieni pätkä nauhaa. Tämä tahtoisi ihan välttämättä sydämenmuotoiset klipsit henkseleihin, mutta en vain ole löytänyt niitä...


Kummankin mekon taskut on muuten tehty tekniikalla, jossa ensin ommellaan kaksi taskukappaletta oikeat puolet vastakkain yhteen, jätten pieni kääntöaukko, eli esim. sydänkappaleita tarvittiin neljä. Sitten tikattiin taskut paikoilleen. Hiukan ylimääräistä kangasta menee, pikkuisen ehkä työtä enemmän, mutta kyllä jälki on kovin siisti!

Paitoja, paitoja...

Koska erinäisiä kangasvarastoja nyt sattui olemaan, päätin ommella myös omille pari paitaa samoilla kaavoilla, kuin nuo synttäripaidatkin.

Valkoinen, ohuen ohutta pitsitrikoota. Ei ollut maailman miellyttävin ompelukokemus, mutta paidasta tuli aika sievä. Joskin myös kurttuinen, oltuaan hetken puhtaan pyykin korissa. :D

Pitsikuvio tarkemmin (ja yksi kuriton langanpää näköjään).

Sekä punainen "höyhelöpaita". :)

Mie en ole mitenkään rakastunut miun saumurin rullapäärmäysominaisuuteen, mutta näköjään, kun langat on juuri kankaan väriset ja kangaskin läpivärjättyä, silläkin saa ihan suhtkoht onnistuneet "höyhelöt". :D

Synttärilahjoja

Saimme kutsun, jossa toivotettiin tervetulleeksi "kaikki merenneidot ja kalamiehet juhlistmaan 4- ja 2-vuotissyntymäpäiväämme". Kauppaan ei ole juuri ollut asiaa, kiitos 2,5 viikkoa kestäneen flunssa-aallon perheen sisällä (osa otti jo uusintakierroksenkin). Eihän siinä sitten muuta, kuin kangasvarastoja kaivelemaan... Jotain pientä nämä ehkä kaipaavat kaveriksi, jos sen verran kävisi kaupassa mutkan.

Tyttärelle peruspaita (Ottobre 1/2003), pienellä kukka-aplikaatiolla. Kerrankin tuntui tuo kaitalehuolittelu onnistuneen. ;) Ei se nurjapuoli ihan suurennuslasia kestä, mutta...

Ja poitsulle; mitäs muuta kuin autoja! (Kaava Ottobre 1/2006)

tiistai 5. lokakuuta 2010

Älyn(?)väläys!

Tukikankangas on vetoketjun kanssa yksi kompastuskivi. Mie välttelen sitä viimeiseen saakka, lähinnä siksi, että silittäessä mie saan sen aina jotenkin vinkkuraan suhteessa kappaleeseen, johon se kuuluisi.

Tadaa, ratkaisu (älkääkä kertoko, että tämähän on päivän selvä juttu, kun mie JUST keksin sen! :D ).

Ehkä tuossa menee aavistus kangasta hukkaan, mutta sen sitten hermoissa säästää! :D

Leikkimisen sallivat farkut

Joskus joku paita suorastaan huutaa kaverikseen farkkuja. Vaan suurin osa kaupasta saatavista on sitä luokkaa, että yhdessä sukkahousujen, villahousujen ja haalalrin, puhumattakaan useista paidan vyötäröistä, tekee leikkimsen talviulkoilun aikana lähes mahdottomaksi. ;)

Onneksi löytyi mukavaa, ohutta farkkukangasta sekä hyvä malli Ottobresta 1/2003.

Housut edestä.

Ja pieni krumeluuri ;)

Sekä takaa.

torstai 30. syyskuuta 2010

Sienisatoa korjaamassa

ja vähän autojakin! ;)

Eli kesätauon aikana taisi syntyä muutama lippahuivi ja Ruotsin maan läpi ajaessa yhdet villasukat. Sukkien kuva on jossain matkakuvien uumenissa, lippahuiveja en tainnut ehtiä edes kuvata, ennen kuin ne jo karkasi jonnekin! :D

Tässäkin olevat kuvat on vähän niin ja näin, uudella koneella ei ole vielä paintia kummallisempaa kuvankäsittelyohjelmaa.

Sienikankaat ovat Saksan ihanuuksia, ruskea ystävän lapsille, vihreät omille. Meidän V tilasi hänelle (ja Allekin ;) sekä ystävälleen samanlaiset sienipaidat, valitsipa vielä malliksi Ottobren 1/2006 frillahelmaisen paidan.
Ja kunnon paidassahan täytyy luonnollisesti olla "merkki"!


Koska "äiti kyllä tietää" mikä keskustelun ;) poikanen siitä syntyy, jos kahden tytön taloudessa on vain yksi sienipaita, täytyi tehdä toinenkin! :D Tässä mallina Ottobren 1/2009 Orvokki -pusero.

Siitä huolimatta, että meillä asuu kaksi Prinsessaa, Saksasta saapui myös autokangasta. Täytyyhän nyt prinsessoilla olla ajokkejakin! Tämän syksyn Ottobren (4/2010) Eiffel-paidan mallilla syntyi kolmekin paitaa, yksi tuosta ruskeasta sienestä (joka ehti lähteä uuteen kotiinsa ennen kuvaa) ja kaksi autollista. Toinen meidän A:lle, toinen erään ystävän pojalle lahjaksi.

Lahjaksi lähtenyt edestä
ja takaa.

Ja meidän A:n edestä
ja takaa.

tiistai 15. kesäkuuta 2010

Nuken vaatetta

Ja koska siis mitä ilmeisemmin meillä on lähiaikoina odotettavissa perhetapahtuma nukkevauvan myötä, niin pitihän sitä sitten valmistaa "äitiyspakkaukset" sekä jo olemassa olevalle että mahdolliselle tulokkaalle. Kaavat ovat Ottobresta 1/2003 tai Anne Grethe Gaaserudin kirjasta Nuken omat vaatteet.


Kuten näkyy, liivimekot ovat kääntömekkoja, tunnelman mukaan kukkaa tai ruutua/pilkkua! ;)

Sisällä otettujen kuvien värejä en saanut asettumaan kohdilleen, mutta näkyy niistä sentään itse tuotos.

lauantai 12. kesäkuuta 2010

Kantoreppu pikkuäideille

Arvata sopii, mikä "keskustelu" siitä syntyy, kun taloon muuttaa yhdet hienot nukenvaunut... Jotta vauvat pysyisivät tyytyväisinä, tarvittiin selvästi kantoreppu uusien vaunujen seuraksi. Onnkesi, kas kummaa, eräässä Ottobressa '(1/2003) oli ohje moisen tekemiseen.

Ohjeen mukaan tuohon vyötärölle olisi tullut solki, mutta niitä ei varastossa ollut ja ehkä lasten on helpompi kuitenkin käyttää tarraa. On tuo ainakin vielä pitänyt oikein hyvin nukkuvauvan painon.

Pikkuisen oli sopivat kankaat vähissä ja kappaleina, joten vyötärönauhan toinen puoli tuli samasta kankaasta kuin sydänaplikaatio ja sekin vielä kahdesta eri palasta. Mutta tuo koristenauha, joka siis on sauman päällä, sehän oikeastaan kuuluu asiaan ja ilmeeseen. ;)

Sitten vielä koko hässäkkä ilman nukkea ja lasta.
Näyttää hiukan sekavalta, mutta käytännössä yllättävän näppärä. V sen pukee jo ilman apuakin.

sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Lisää hameita ja housuja!

=D

Nyt on vauhti päällä. Tosin vähän pakostakin, kasvaneille tytöille on pakko saada kesävaatevarasto kuntoon, mielellään seuraavan viikon aikana, koska sitten painaa päälle muutto ja mummilareissu.

Mutta siis hiekkishousuja, tiiviistä, mutta ilmavasta puuvillasta. Pitäisi olla vilpoisat, eikä kerätä hiekkaa ja ehkä kestääkin vähän collarihousuja paremmin. ;) Mittaa on johonkin polven ja nilkan välille, riippuu tytöstä ja siitä, mille korkeudelle vyötärökumppari asettuu. A:lle piti nimittäin tehdä pompputesti, että housut varmasti pysyy kuitenkin jalassa... =D Malli Ottobresta 1/2008, Candy-housut.

Kaikissa housuissa on myös tasku, ensisijaisesti nenäliinalle, mutta myös hiekalle, neulasille, madoille...

Idea hameesta syntyi oikeastaan, kun mie katselin housukankaasta jääneitä jämäpaloja.

Vähän meni virittämiseksi, mutta omppukangas on niin mielettömän hauska, että se oli pakko saada käyttöön viimeistä tilkkua myöten. Niinpä näistä syntyi hame Ottobresta 4/2007. Sivusaumassa on sekä etu- että takakappaleella nuo ompppukaistaleet. Myös tässä on nenäliinatasku. ;)