maanantai 19. joulukuuta 2011

Jouluksi juhlavampaa

Tytöt sai miun mummolta jo kesällä hame ja liivi -setit ulkomaantuliaisina. Äitin silmään ne oli kovasti kultaiset ja kimaltavaiset, tyttöjen tietysti myös, mutta toisessa mielessä. ;) Vaan aikani kun ajatusta kypsyttelin, niistä tulikin aika juhlavat yksinkertaisten, ruskeiden paitojen kanssa.

Toinen on kaarrokkeellinen trikoopusero (Ottobre 4/2007) pienillä nauhasomistuksilla

ja toinen on Sweet'n cosy raglanpusero (Ottobre 6/2008), tosin kumilankapoimutuksen tilalla tuota samaa nauhaa, tekee aika prinsessaisen ja tosiaan juhlavan vaikutelman. :)



Ja sanotaanko, että kolme metriä kaitelehuolittelua on hiukan liikaa kahden päivän sisään. Eli jatkan siitä peitetikkikoneesta haaveilua siinäkin mielessä...

(Pahoittelen -jälleen- kuvanlaatua. Ne ON otettu siinä ainoana pienenä hetkenä, jolloin voi puhua "päivänvalosta" näillä korkeuksilla, mutta... Eikä tuo ruskea kangas muutenkaan ollut sitä helpointa materiaalia, sen enempää ommella kuin kuvata hämäräperäisissä olosuhteissa.)

Pienelle tytölle ruskeaa ja vaaleanpunaista

Villasukkia on valmistunut joku määrä luentojen aikana, mutta kuvaaminen on jäänyt. Miehelle yhdet, yhdet vaihtoon (pitäisi päätellä ja lähettää) ja yhdet itselle.

Mutta nyt on ompelukone savunnut kohta kaksi päivää, pitkästä aikaa. Suvun uusimmalle jäsenelle tahdoin joululahjaksi jotain itseommeltua, vaikka muut lapset saavatkin tyytyä ( ;) ) kaupan koviin paketteihin.


Body (Ottobre 5/2006) on kokoa 62cm, samoin Piparminttu -liivihame (Ottobre 1/2010). Eikä sitten muuten kerrota kellekään, että bodyn hihojen raidat eivät ole ruskeita, vaan hyvin syvän ja tumman viininpunaisia, kuten ompelukoneen valo paljasti (varsinkin ruskean kankaan vieressä)...

Mekkoon olisi kuulunut "somistepala" ja siihen napit, mutta koska mie olin vakaasti päättänyt tehdä ompelukset eilen valmiiksi, en sitä enää laittanut. Tosin ne eivät myöskään valmistuneet eilen... Mutta jotain se kaipasi, joten kaksipuolisella liimakankaalla vaaleanpunainen, valkopilkullinen puuvillakangaspala helmaan ja siihen H&M:n Hello Kitty merkki. Aika söpö, vaikka itse sanonkin! ;) Vähän se tikkaus vingurtaa, mutta ei kai sitä jouda kukaan syynäämään. ;) (Ja nuo kaksoisneulan nurjat puolet ne vaan jää rumiksi. :( Mutta peitetikkikoneesta ei vielä oikein ehkä kannata haaveilla, taitas tarvita sen palkkatulon ensin! :D )

tiistai 15. marraskuuta 2011

Mummon keino ja jotain muutakin isille

Sekä äidinäiti että äiti kumpainenkin uusivat sukkiin teriä. Ensimmäinen varmaan puhtaasti siksi, ettei kallista lankaa heitetty hukkaan, eikä sitä niin ylimääräisiä ollutkaan. Jälkimmäinen ehkä tottumuksesta. Niin tai näin, myös minä päädyin uusimaan terät miehen villasukkiin, joille oli käynyt näin (huomatkaa parsittu kohta, joka on kulutettu puhki!!!):
Lankaa olisi varmaan ollut, ainakin kaupassa, eikä tottumuskaan niin vahva ole. Silti tuntui täysin järjettömältä heittä koko sukka roskiin, kun varsi kerran oli aivan käyttökelpoinen ja hyvä! Niinpä järkytin opiskelukavereita leikkaamalla saksilla (!) hyvän(!!! :D) sukan poikki ja vain terittämällä sen uudelleen. (Kuvassa nro 4 normaalikokoinen bambupuikko mittakaavana. ;) )


Ja sitten jotain isille viime sunnuntaina. Paidat on ihan Prismasta, mutta muu täysin uniikia. 

A:n "vähän omituinen maa", jossa on tonttuja:

V:n taideteos, jossa on kettu ja lumiukko, jotka ovat ystäviä sekä tähdenlento, jonka nähdessään kettu toivoi kukkaa ja se ilmestyi pihalle, vaikka onkin talvi (kuten leijailevista lumihiutaleista näkyy).

Yhteistuotantona tärkeitä sanoja isille. Muori tuputteli sanomalehtisabluunan avulla mustalle paidalle valkoisen sydämen ja kirjaili neitien sanelun mukaan.
(Ahvenlohi=hauki, etymologia: kala tuli katiskasta, josta yleensä saadaan ahvenia, mutta oli suuren kaupan lohen kokoinen, siis selvä ahvenlohi)

perjantai 11. marraskuuta 2011

Valokuvausta varten

Olin jo aikoja sitten päättänyt, että tytöt saavat Michas Stoffeckesta tilatuista kankaista uudet paidat päiväkodin valokuviin. Ompelu vaan venyi ja virui, varsinkin kun mansikkakankaat ei ollenkaan iskeneet sitten hyppysissä... Sitten tuli deadline ja ompelukoneen piti surista viikonloppu. Tiistaisella tentillä ei ollut mitään tekemistä surinan kanssa 0:-) Mie en osaa -jälleen- päättää, että ollako tyytyväinen vai ei.  :/

Pikkunorsun T-paita (Ottobre 4/2006)

















Ja Feniks-pusero samasta lehdestä.

 


















P.s. kuvat on mitä sattuu, jälleen. Ensinnäkin innostuin kokeilemaan kamerasta uusia asetuksia valinnaisen valokuvauskurssin seurauksena ja lopputulos ei ollutkaan ihan ykkösluokkainen. Tietenkään en ottanut niillä perusasetuksilla toisia versioita... Sitten vielä Picasa suuttui jollekin ohjelmalle, joka miun tietokoneella oli. Nyt se toimii taas, mutten saanut muokattua kuvista mieleisiä. Kyllä niistä vaatteet näkee, vaikkei värit ihan yksi yhteen todellisuuden kanssa olekaan.

maanantai 24. lokakuuta 2011

Viikonlopun saldoa ja vähän alkuviikonkin

Tuossa syysloman tyngällä ehdin vähän muutakin polkea ompelukonetta. Ensimmäisenä hamonen tytöille, ehkä enemmän kesätyyppiä ja kesällä se onkin jo leikattu. Kankaat on vähän "rapisevia" puuvillakankaita. Malli (ja kankaatkin :D ) on sama kuin tässä hameessa.Koko taitaa olla 110cm plus pituutta niin paljon kuin kangaspaloja riitti. :D Vyötäröllä on siis edessä kaksi "farkku"taskua.

Sitten jotain pientä pienistä tilkuista. Mie en osaa päättää, tykkäänkö vai en... Ainakaan en tykkää liian tiukoista "taskunsuuresoreista" (nehän on valetaskut) enkä vähääkään tuosta paksusta ribb-tyyppisestä resorista vyötäröllä. Vaan kun ei ollut ohutta valkeaa tarpeeksi... Ehkä nuo valkoiset resorit kaikkineen vähän kaivelee. :-? No kai ne lämmittää silti. Kyseessä Jumping-Jack -housut (Ottobre 7/2001), koko 62cm.

Ja sitten Ottobre-löytöjä. Minä onneton raukkaparka luin lauantai-iltana, että perjantaina Ottobren Rovaniemen myymälässä oli Kangas Karkelot: pakanloppuja pilkkahintaan. Toiveikkaana nyt maanantaina menin vielä koluamaan, eikä sieltä tyhjin käsin tarvinnut poistua. *hih*

Tikkikangasta on 1,2m, vaaleanpunaista raitaa 0,8m ja vihreää tasan yksi metri. Norsunauhaa myös metrin verran, yhteishinta 22,80€!!! Tikkikankaassa on siis vanu välissä ja vuorina fleece.

Ikinä aikaisemmin en ole ulkovaatetta ommellut. Mutta eihän tuollaista kangasta voinut jättää sinne kauppaan!! Nyt sitten pitää ratkaista, että mitä ja kummalle, kun ei siitä molemmille tytöille riitä kuitenkaan. Tai ehkä toiselle takki ja toiselle lakki. :D Norsunauha on heräteostos, miusta se sopi vaan niin hyvin tuohon tikkikankaaseen.

lauantai 22. lokakuuta 2011

Syntymäpäivälahjoja ja lapasia

Tänään käytiin tyttöjen harrastus- ja muutenvaan kaverin (ovat aloittaneet harrastamisen samassa muskarissa kolme vuotta sitten, jatkaneet balettiin, sirkuskouluun, ratsasmassakin ovat käyneet ja nyt parhaillaan uivat maanantaisin loiskisliikkarissa yhdessä, äideistäkin on ehtinyt tässä taipaleella tulla ystäviä <3 ) ja pikkuveljensä synttäreillä. Äkkiä jotain lahjaa... Liikkarissa meidän tyttöjen siilipeppualuset on herättäneet ihastusta, joten siis sillaiset! Ja tytöselle vähän vaaleanpunaisia hiusvärkkeitä, pojalle Salama McQueenia lisäksi. Tuollaisen huivipannan ompelu olikin tosi simppeliä, sellaisia siis tehtailemaan omillekin! :)



Luentojen aikana on jotain syntynyt valmiiksikin, kummallekin lapselle lapaset. Molemmissa on lankana joku kaapista löytynyt Nalle, puikot on kolmosta. Oikean puoleisessa 40 silmukkaa, vasemman 38. Ja voitteko kuvitella, jälkimmäinen ei sitten millään mennyt tasan neljälle, vaikka kuinka koitin! :D :D :D Että sellanen päässälaskutaito... Vasemmanpuoleisessa on kämmenselkä myös 1o1n -joustetta, että sain kapoiseen käteen istuvan tumpun. :)

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Farkkuista

Meillä asuu kaksi mekko- ja hameolentoa. "Mitä te haluaisitte laittaa päiväkotiin tänään päälle?" "Joku hame tai mekko!" Tämä keskustelu käydään joka ikinen arkiaamu! Jopa siinä määrin, että V:n eskarikaveri oli ruvennut epäilemään, onko V:llä (sisä)housuja olemassakaan! Mekkoja ja tunikoita onkin ihan kivasti, löytynyt Prismasta ym. ohimennen, mutta farkkuhameita mie olen kaipaillut vaatekaappiin. Lähinnä sen takia, että ne sopivat minkä tahansa paidan kanssa. Kerran blogikierroksella törmäsin vanhojen farkkujen kierrätysideaan.

Tänään vihdoin sattui sellainen päivä, että miehellä oli viikonloppuvapaa, ei tenttiä tulossa, eikä muutakaan akuuttia, joten saatoin levittää omat puhkipidetyt farkut olohuoneeseen ja vähän saksia...

Saksimisen tuloksena kaksi hyvin simppeliä, kahdeksasta suikaleesta koottua farkkuhametta, joissa pituus ja jousto sallii hyvin leikkimisen. Kivoja perusarkihameita! :)

Kolmannen kohdalla oikaisin ja otin vain kaksi bootcut-mallisten farkkujen lahjetta ja yhdistin ne hameeksi. Tästä tuli enemmän sellainen sievä, kaupunki tai "koulu"hame, jossa ei kontata pitkin lattioita, koska nämä farkut ei olleet stretchiä ja hamekin on aika kapea. Alunperin olin ajatellut, että se näyttäisi suunnilleen tältä:

Piristykseksi ajattelin silittää siihen yhden Hello Kitty -merkin. Kas näin.

Jaahas, hupsis, meni takakappaleen puolelle kaikesta huolellisuudesta (ai mistä?!) huolimatta... Kuvassa se ei ehkä näy, mutta tuossa on nyt siis keskellä edessa resorin yhdistämissauma.


Onneksi asia voidaan ratkaista luovalla saumansijoittelulla!
Eli resorin sauma sivulle ja alunperin sivusaumaksi ajatellut ihan farkuista peräisin olevat tikatut saumat tehosteeksi eteen ja taakse! B-) Inno -ohjelman Markolta opittua: mitä et pysty peittämään, korosta! Vaan toimi miusta tälläkin kertaa ihan hyvin! ;)


P.S. Olen siis aloittanut tänä syksynä kasvatustieteen opinnot, joten ompeluaika on niin sanotusti kortilla, ottaen huomioon miehen ilta- ja viikonloppupainotteisen työn! Mutta luennolla onneksi puikot heiluu. Mitään en kyllä ole vielä ihan valmiiksi saakka saanut, mutta kaikenlaisia rojekteja on meneillään. ;)

Sieniä ja siilejä uimahallissa

Ostin aikanaan tämän PUL-palan ihan vain kuosin takia, vaikka A olikin jo kestovaippailu-uran lopettanut. Oli vaan pakko saada... :D Mutta kas, löytyi sille käyttökin! Tytöt aloitti tänä syksynä uimakoulun tai Loiskis-Liikkarin, millä nimellä se varsinaisesti kulkee. Pikkuhiljaa alkoi tympimään a) se että koko uimakassi on märkä, kun eihän tytöt juuri uikkareitaan kuivaksi rutistele b) pakata mukaan hedelmäpusseja märkiä uikkareita varten, jotka jää käyttämättä c) ottaa joka kerta kertakäyttöinen peppualunen saunaan mennessä.

Niinpä rupesin miettimään, voisiko jotenkin rakennella peppualusen, joka toimisi myös märän uikkarin kuljetussysteeminä. Uimahalliinhan suositellaan muovitettua alusta... Haa, PULia ja bambujoustista, mukava pepulle, pitää pöpöt lauteiden puolella ja suurimmat kosteudet uikkarissa! Miulla oli hienot naru- ja neppiviritelmät mielessä, mutta sitten järki voitti. Kokeillaan nyt edes ihan vaan tavallista, neliskanttista alustaa, johon se uikkari kääritään sitten lopuksi.

Alustoja ommellessa mieleen muistui kaksi asiaa. Miksi meillä ei niin hirveästi taskuvaippoja käytetty :D ja miksi miun hiusnipsit ja -pinnit on siirtyneet ompelutarvikkeisiin...

 Hyvin on toiminut ihan pelkkä kääriminen ja kyllä on olleet suositut aluset. Puoli liikkariryhmää taitaa olla tilannut samanlaiset. :D

tiistai 6. syyskuuta 2011

Syksyn viileisiin

Tämähän näyttää huolestuttavalta, jo toinen itselle tullut käsityö peräkkäin! :D Tosin hartaasti tämän valmistumista onkin odotettu ja mieleinen tästä tuli! Hyvää kannatti siis tehdä kaksi kokonaista vuotta...


Lanka on Novitan Puro, värinä muistaakseni kanervikko. Ei taida tämä lanka olla enää tuotannossa, harmi sinänsä on niin miun väristä! Malli on vanhasta Novitasta, tosin hihoja mie muokkasin hiukan käytännöllisemmiksi. *hih* Ajattelin, että on ihan hyödyllistä, jos villapaidan hiha mahtuu vaikka takin hihan sisään, eikä toisaalta hankaloita kirjoittamista ihan kauheasti. :D Kauluksen kohdalla meinasi usko loppua, siinähän oli isompi työ kuin missään muussa kappaleessa! :O Mutta -kuten sanottu- lopputulos on mieleinen ja neulomiskärpänen taas puraissut!

lauantai 20. elokuuta 2011

Tunnustuskakkunen :)

Blogimaailma on miulle -kaikesta huolimatta- hiukan vieras, vaikka omaani täällä aina väliin päivittelenkin. :D Sitä suuremmalla syyllä oli mahtavan ihanaa saada lankoja solmivalta Tuulalta tunnustus! Kiitos!!!

Mie laitan tunnustuksen eteenpäin hennalle Puolivillaiseen plokiin ja kaikille niille mahtaville applikaatioille (mie jaksan edelleen sekä hämmästellä että ihastella erityisesti käsin applikoitua "petsoppia") sekä wilisken langanpätkien joukkoon, joita syntyy sekä virkkaamalla, neulomalla että ompelukoneesta ja kauniista kierrätyskankaista!

Tämän kakkusen "hintana" taisi olla jotain paljastuksia! :O Ehkä niistäkin selvitään... :D

Lempiväri: mie en tiedä, onko tämä vai tuo seuraava se vaikein kysymys! On ehkä helpompi sanoa, mikä väri ei?! Tai en tiedä, ei sittenkään... Se riippuu NIIIN siitä, minkä väristä on kyse. 70-luvun oranssi ja vihreä on ehkä niitä, joita mie en taida meiltä löytää missään muodossa. Tummansininenkään ei juuri nyt ole in. Oliko tarpeeksi epäselvä?  

Lempiruoka: apua, apua, apua! Tai ei sittenkään, tämähän on helppo, jos suklaa lasketaan ruuaksi? Syötäväähän se kuitenkin on. :p

Minne haluaisit matkustaa: tällä hetkellä olisi halu johonkin (suomalaisten suosimaan) turistirysään aurinkoon. Turistirysään siksi, että miun suu parka on äärimmäisen konservatiivinen ja mie haluaisin syömisen olevan helppoa ja vaivatonta, ei miettimistä vaativaa myös lasten kanssa. Aurinkoon siksi, että tämä kesä meni miulta jotenkin ihan ohi. Mie niin haluaisin vielä varastaa vaikka viikon rauhallista perheen kanssa olemista ilman kuraa, pukemista ja ruuanlaittoa!

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Jotain myös itselle!!!

Tovi sitten joku sanoi, että miun pitäis joskus ommella jotain myös itselleni. Lasketaanko hameen paikkaaminen sellaiseksi?! :D

Miun ihana punainen, pellavainen lempihame meinasi saada reiän! :O Pahaan paikkaan vielä, laskoksen pohjalle ihan keskelle eteen...


Tuskailin hätääni ystävälle, joka totesi, että no laita siihen vaikka joku virkattu kukka! Tai kolme riviin. Ja siitä se ajatus sitten lähti... Virkattu ei olis tainnut olla kovin miulle oma, mutta tuo ystäväni ompelukone! Mie en ole mikään suuren suuri Marimekko ja unikkofani, mutta viime kesänä jo rakastuin raikkaaseen, puna-oranssi-keltaiseen kankaaseen. Siitähän mie laittaisin tähän muutaman kukan!

 Kyllä sillä nyt taas ueamman kesän liihottelee! :) (Luonnossa tuo punainenkin kukka erottuu paremmin, eikä näytä pelkältä keltavihreältä silmältä!)

Mustikoita metsässä

Mummin antamissa kankaissa oli myös suloinen, hennoilla köynnöksillä kuvioitu, sininen kangas. Siitä "mustikkamekot" A- ja O-serkuille. :)

O-serkulle Alicia mekko (Ottobre 3/2009). Mekko rupesi näyttämään kesken ompelun jotenkin vaisulta ja selvästi kaipasi "jotain" lisää. Mieleen tuli bambi-applikaatio jostain aikaisemmasta Ottobresta ja sehän tuohon helman nurkkaan sitten loikkasikin!


















A-serkku sai Toffee-tunikan (Ottobre 3/2009). Jännä huomata, miten jotkut kaavat vaan on mieleisiä! Ja samalla pääsee näkemään senkin, miten paljon kankaan valinta vaikuttaa siihen, miltä mekko sitten näyttääkään. Tämä sininen versio on jotenkin herkän romanttinen, kun taas tämä omilla tytöillä oleva, samalla kaavalla tehty on tunnelmaltaan ihan eri! 




sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Sydämellinen

Tässä kolmas mekkonen, tämän päivän aikana valmistunut ja ilta-auringossa kuvattu. Tämä menee tyttöjen H-serkulle, Phoenix-tunika (Ottobre 6/2009)


Kiinitykseksi laitoin halkion ja napin, mallin vetoketjun sijaan. Mie en edelleenkään rakasta vetoketjujen ompelemista :D ja toisaalta yhtään ei ollut varastossakaan. Taskuissa edellisistä mekoista tuttua norsunauhaa. Tätäkin kavensin aika lailla, saumanvarat jätin leikkaamatta sivuihin ja otin koko vaatteen ympärysmitasta pois yhteensä 6cm, mutta leveältä se vieläkin vaikuttaa...

Ylinopeutta ja hellemekkoja

Ylinopeudesta sakotetaan

Olenhan mie joskus otattanut itsestäni melko hintavan ja kuitenkin huonolaatuisen potretin poliisin ylläpitämässä valokuva-automaatissa, joten olisihan se pitänyt tietää... Kaasujalan raskaudesta sakotetaan, näköjään myös ompeluhommissa. Tällä kertaa hintana oli saumurin terät ja erityisesti niiden terävyys. Nuppineula katkesi kyllä kauniisti, mutta sen jälken leikkuujälki ei ole ollut ihan priimaa. Jos ensi kerralla hidastaisi sen verran, että ehtisi ne neulat kerätä pois alta! Siitä huolimatta hellemekkoset syntyi tytöille. :) (Juuri sanottiin toissa iltana telkkarissa, että loppukesä on vielä ihan lämmin, nih!)

 Mummi toi kerran kasan kankaita: "mie näitä löysin, mutta en mie kuitenkaan ehdi ompelemaan, niin tee sie, kaikille prinsessoille!"

Miulla oli vakaa aikomus tehdä ensin serkkutyttöjen mekot ja omille sitten kun jää aikaa, mutta kuinka kävikään... Herkullista sydänkangasta ei olisi rittänyt enää serkkutytön tunikan jälkeen kummallekin omalle mekoksi, joten jostain piti hakea lisuketta. No mikäs muu kuin Ottobre se "jostain" on... Valmiiksi katsottuna oli jo Kolmen konstin mekko (Ottobre 3/2009), mutta mielessä kummitteli myös jotkut hamoset.

Kaupassa otin kuitenkin sekä tuota ginghamn-nauhaa kahteen mekkoon että norsunauhaa, jos tekisinkin hameen. Aikani niitä tutkailin ja tulin siihen tulokseen, että pitäähän ne saada kaikki käyttöön! Siis nauhasomisteiset kolmen konstin mekot! Pilkkukangas, nauhat, sydänkangas, ideat... Mielikuva ei antanut rauhaa, joten oli pakko toteuttaa nämä ensin, että pääsen sitten tekemään muita, enemmän varman päälle otettuja mekkoja. :D

Kolmas konsti tosin jää nyt käyttämättä, kun pillkukangasta oli (näköjään miulle ominaiseen tapaan) hiukan naftisti... Eli ihan varsinaista hihaa ei enää siitä saanut. Mutta vaihtoehtoina on siis pitää mekkoa noilla perhoshihoilla tai sitten pelkästään liivimekkona.

Pituuden mie otin koon 122 mukaan ensi kesääkin ajatellen, mutta ympärysmitasta otin pois 16cm!!! No, se oli ehkä vähän reilusti, 12cm:äkin olis riittänyt kavennusta, mutta ihan hyvän näköiset niistä tuli näinkin. Ja juoksutesti osoitti myös, että helman leveys on riittävä. :D Vielä lähikuvassa norsunauha. Aika söpönen!!!

Lienee vain oikein ja kohtuullista, että synttärisankari poimii itse mustikat kakkuunsa! Nimittäin sattuipa tälle päivälle A:n ihan oikea syntymäpäiväkin.


















P.s. Te, jotka hiljaa mielessänne pyörittelette päätänne moiselle mielivituksettomuudelle, että aina tehdään samalla kaavalla: kyseessä ei ole mielikuvituksettomuus vaan mukavuudenhalu! Tämä muori ei jaksa sitä "keskustelu", kumpi neiti saa jotain yksittäiskappaletta pitää. :D

maanantai 27. kesäkuuta 2011

Raitaa ja sientä

Näinhän täällä käy. Jo keväällä hain Ottobresta raitatrikoota tytöille legginsseiksi. Ja kippas, niistä tuli mekot! :D Sienitrikoo on ihan heräteostos, vaikkakin aika hauska sellainen. Tykkään enempi, kuin niistä viime syksyisistä sienistä. Tässä siis mekkoja Minnie-tunikan kaavalla (Ottobre 6/2010), hihat nappasin Orvokki-puserosta (Ottobre 1/2009).
Tuo vadelma-lime -yhdistelmähän miulla on ollu aikaisemminkin näissä housuissa. Silloin se tuntui täydelliseltä A:lle. Nyt ompelupöydällä siitä tuli jostain syystä meileen reilun kahdenkymmenen vuoden takainen oma kouluunlähtö. Liekö siellä ollut samoja värejä nähtävillä?! :D Joka tapauksessa mie aprikoin pitkään, että tuleekö tästä susi ja karhu. Vai peräti pitovaate. Ompelupöydältä se kuitenkin kiskottiin suoraan V:n päälle...
Myös pinkkipunaraidallisen trikoon ja sienitrikoon yhdistelmää mie aprikoin jonkun aikaan. Vaaleanpunainen ei tuntunut oikein istuvan, miun konservatiivinen mielenlaatu oli sitä mieltä, ettei vaaleaa ja kirkasta sävyä sotketa, varsinkin kun sienikankaassakin oli jo värejä useampi. Muttei sekään pöllömpi ole. Ehkä?
Koska mie rupesin näkemään painajaisia kellottuvaan trikoohelmaan käänteen tekemisestä, päätin vetäistä ne rullapäärmeellä "kiharaan". SE oli hyvinkin käyttäjien mieleen. Ja tällä kertaa mie jopa onnistuin sekä rullapäärmeessä että palauttaman saumurin asetukset normaaleiksi ilman yhtään hikikarpaloa! (Ja meillä sentään oli parikymmentä astetta lämmintäkin. ;) )

P.s. Kuten huomata saattaa, mallit Kelmi ja Velmu olivat liikenteessä...

sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Palapeli nimeltä housut...

Kuten koko tyttöjen vaatekaapille, viime kesäisille kevyemmille ulkohousuillekin oli käynyt jotain outoa. V:llä ne on hiukan piukeat, eikä ne A:llekaan niin reilut enää ole. Ottobrelta löytyi hauskaa kangasta, sen verran tiivistä, ettei heti ole hiekka sisässä, mutta kuitenkin kevyttä ja viileää puuvillaa. Kaavana on sama kuin viime vuonna, Candy-housut (Ottobre 1/2008).


V:lle tein taskun somisteeksi.
 
A:n housut meni palapeliksi... Kangaspala oli hiukan niukka ja pelastussuunitelma nro1 meni puihin heti ensimmäistä kappaletta leikatessa (asetin sen kankaalle väärin päin), joten piti kehittää pelastussuunnitelma nro2. Ja jottei paistaisi kilometrin päähän (sitähän ei lasketa, että minä sen täällä internetissä kerron, eihän?), että kyseessä on puhtaasti ja rehellisesti jatketut housut, piti leikkaussaumoihin kehittää jotain...

Etupuolella on orassi frilla ja punainen tere, takakappaleella pelkät teret. Lahkeensuiden nauhat laitoin juuri päinvastoin, tiedä sitten tuliko tilkkutäkki...


Mutta hyvin näillä näyttää pääsevä! :D