Kitty sitä Kitty tätä

Meillä asuu yksi iso Hello Kitty -fani ja yksi hiukan pienempi, koska isosiskokin on. Siispä äiti hankki Hello Kitty -ompelumerkkejä. Ja hukkasi ne. Ja hankki sitten uuden, että saa V päiväkodin valokuvaan Kitty -paidan.

Kaava Ottobresta 4/2005.















Aplikaatioitakaan mie en ole juuri harrastanut, kun niiden siistiksi saaminen on tuntunut melkoisen hankalalta. Nyt mie olen kuitenkin rakastunut ja ihastunut kaksipuoliseen liimaharsoon! Ah, sen avulla voi tehdä mitä vain! Ainakin melkein. Niinpä mie olen tyytynyt ompelemaan nuo kuviot kiinni vain tavallisella tai vahvistetulla suoraompeleella, laakaompeleesta (tiheä siksak) mie en saanut mieleistä. Ehkä ne reunat vähän nuhraantuu ajan oloon, mutta ainahan sitä voi ajatella, että se on ollut ihan suunniteltua! ;)

Hupparitakki tytöille

On ehkä maailman kätevintä, että lapset on lähes saman kokoisia (toinen 101,5cm ja toinen 95,5cm), paitsi silloin kun kyse on toppahaalareista (osta molemmille aina omat, kun isosiskon vanha ei enää mahdu pikkusiskolle). Mutta ei tarvitse päättää, kummalle tekee, eikä kummallekaan tule paha mieli.

Tässä siis huppari tytöille, kaava Ottobresta 4/2007.















Mie tein ekaa kertaa pääntien huolittelun tuolla tavalla kaitaleella, eikä vetoketjun ja kaitaleen liitoskohta ihan kestä päivänvaloa... =D

Mie en myöskään ole ihan sinut vetoketjujen kanssa. Erityisen hankalaa se on silloin, kun toinen puoli on kokonaan hukassa, mutta kyllä se yhden purkamisen vaati löytyneenäkin.

Mallissa on taskut molemmissa sivuissa, enkä mie meinannut laittaa niitä aluksi ollenkaan. Mutta lopputulos oli liian kalju ja valkoinen, joten olihan se tasku siihen pakko nyhrätä. Tietenkään tuota kirjavaa kangasta ei ollut koko taskun tarpeiksi, mutta sievästi leikkaamalla siitä sai pienen piristeen tuohon taskun suulle. Myöskään se ei ole varmasti kaikkien taitaan sääntöjen mukaan tehty, mutta onneksi tytöt ei vielä tiedä niitä!

Lopuksi täytyy vielä pahoitella kuvan "harmautta". Meidän esikoisen ikäinen kameravanhus väsyy jo aikaisin, eikä jaksa näin iltahämärällä oikein kuvata, edes kattovalojen ja salaman avulla. Kovasti hän kaipaa auringon paistetta tarkentaakseen kunnolla.

Ensimmäinen ongelma.

Lienee tuttu monelle muullekin, etenkin pienten lasten perheissä. Vuorokauden 24 tuntia ei riitä alkuunkaan.

Vaan silti sitä jossain välissä tekisi mieli virkistää itseään harrastuksella. Ja mikäs sen parempi harrastus, kuin sellainen, josta on myös hyötyä, kun on nuo lapset vaatetettava kuitenkin. Paitsi ehkä sellainen harratus, mikä kaventaisi vyötäröä? Mutta elämä on täynnä valintoja! ;)

Nyt on saksien alla jäämässä viimeset palat Eurokankaan palalaarista löytyneestä valkoisesta collegekankaasta. Se oli muuten löytö. Olihan se aika iso palakin, mutta siitä on jo valmistunut yksi paita (hihat ym. höysteenä toisesta kankaasta), neljät housut ja nyt meinaan vielä venyttää sen kahteen paitaan tytöille. Tosin niihinkin höystöksi myös jotain muuta.