Maatuskahuppuliivimekko

:D Mikä sana! Mutta siis nythän on niin, että nuorimman päivähoitoura on alkamassa syyskuussa. Kypsässä puolentoista vuoden iässä. Äitiä hiukan riipaisee tai ehkä jopa hiukan enemmän. Onneksi mussukan voi kääriä omin kätösin tehtyyn lämpimään Little Elephant -hupparimekkoon (Ottobre 3/2013). Maatuskakangas on Ottobrelta ostettu löytöpala nurjalta harjattua collegea.

Mekosta tuli omasta mielestäni erinomaisen suloinen ja pirteä! Neppareina on sydänKAMit, tosin alimman onnistuin halkaisemaan... Onneksi sen aukominen tuskin on välttämätöntä. Vielä ei mekko päässyt sovitukseen saakka, kun saaja koisaa kärryissä.

Omppua ja mansikkaa

Näköjään on jäänyt muutama tekele postaamatta. Eli tässä vielä pari kesäistä mekkoa. Ensin E:lle toinen Pumpulipilvi (Ottobre 1/2010). 

Keskimmäiselle samanlainen mekko kuin esikoisen kevätjuhliin edellisessä postauksessa.

Kummassakin mekossa on paljon kumilankapoimutuksia ja rullapäärmettä. Vähän koitin rullapäärmeen lankavalinnoilla saada ilmettä mekkoihin.

Kevätjuhlat

Jos kevätjuhla on lauantaina, keskiviikkona on hyvä saada visio uudesta mekosta. Mutta helteistä ja hyvistä ilmoista ja ulkopuuhista huolimatta se valmistui! Onneksi mekon käyttäjä itse auttoi esimerkillisesti, lähinnä pienentä apulaista leikittäen, vaikka jokusen sauman verran ompelijoitakin oli kaksi.

Malli on Marigold (Ottobre 3/2008). Muistan ihastuneeni siihen jo aikanaan, nyt tytöt ovat kasvaneet oikeaan kokoonkin. Ympärysmitasta tosin otin kymmenkunta senttiä pois. Kyseisen lehden mittataulukon mukaan 134cm pitkän lapsen rinnanympärys olisi 68cm ja meillä tyttöjen on 56cm ja 54cm... Erityisesti tykkään noista kaksoisolkaimista! Helmasta jätin pois alakaitaleen, lähinnä ajan puutteen vuoksi. Ajattelin, että sen voi tarvittaessa sinne lisätä, mutta kyllä ekaluokkalaiselle vielä sopii tuollainen polvipituinenkin mekko!

Takakappale olisi voinut olla vieläkin kapeampi, kumilankapoimutus ei jaksanut kiristää sitä aivan istuvaksi.

Kolme Orelmaa

Iski villitys. Ja tehtailu. Isot tytöt saivat itse valita kesämekkoihinsa kankaita ja malleja, kumpikin tahtoi Mekkotehtaan Orelman, kokona suurin koko.

Pidensin hihoja viitisen senttiä ja kumpikin halusi kuminauhakujan hihansuuhun. Violetti kukkamekko on tehty ilman saumanvaroja ja keskitaitteelta 1,5cm pois ottaen, päärynäkankainen vain ilman saumanvaroja. Hauska miusta on se, että noissa on sama kantti ja sama taskukangas, mutta täysin eri tunnelma! V:n mekkoon tein vähän pienemmän ja hienostuneemman taskun, A:lle kirjan kaavan mukaisen reilun. Nappeja siellä ja nappeja täällä. Halkion tein vasempaan eturaglansaumaan, mutta nappilenkki ei toiminutkaan, joten ompelin sen tilalle pienen nepparin.

 E:n Orelma syntyi tänään. Perhoskangas on A:n valitsemaa, mutta kun sitä jäi jäljelle leikkuun jälkeen, näin sen heti E:n mekkona. Se valmistui hetken inspiraatiosta ja sai ompeluinnostuksen palaamaan. Isojen mekot oli "pakkopullaa", osin myös olosuhteistea johtuen. E ei juuri antanut ompelurauhaa... Mutta koska aikaa oli vähän ja inspiraatio iski, menin E:n mekon kanssa aita matalin -menetelmällä ja rullapäärmäsin sekä helman että hihansuut. Tähän en tehnyt halkiota ollenkaan pääntielle, vaan kantin sisällä on framilonia, eli pääntie joustaa sen verran, että sen saa humpsautettua pään yli. Tästä tuli todellinen ihana kesäperhonen!

 Loppuun vielä siitä, kun joku malli on pitkäikäinen... Tein tämän mekon V:lle kolme vuotta sitten, koossa 104. Nyt se oli A:lla "paitapuserona" kuoron esiintymisessä, neiti on 127,5cm pitkä.

Kuinka pieni se voi olla?!

Nimittäin ihmisen ensimmäinen kenkä...

Tuollainen, miun kämmentä pienempi. Koon 19 kenkänen. Kun on sintti neiti, niin on sintin jalat, mutta onneksi kuitenkin löytyi se kenkäkin. Vielä tuollainen kevyt, taipuisa, mutta kuitenkin laadukas ja tukeva kenkä. Juuri oikeanlainen sintinkenkä.

Mutta keveyden ja sirouden takia se jättää nilkan paljaaksi (perinteiset, nauhalliset ensiaskelnilkkurit olivat ihan mahdottomat tuon jalassa), joten näillä kevätsäillä nilkka tarvitsee jotain suojaa, kun ei housunpunttikaan välttämättä sinne kengän yli riitä. Siispä säärystimet. Varastosta löytyi vielä vanhaa Bambino -vauvalankaa, juuri oikeassa sävyssä!

12s/puikko, 14cm korkeutta ja kaksi nurin ja kahden silmukan palmikko. Aika söpöt!

Kesäahdistuksenpurkumekko

Minua vaivaa suuremman luokan kesäahdistus. Tulee hiekkaa. Ja ötököitä. Ja ruma piha näkyviin. Lumi olisi niin armollinen!! Sitä paitsi, tahdon vielä hiihtää!!! Ei, ei vielä saa tulla vesisade, joka vie minulta ihanan lumen... Sitä paitsi, pingviinikangaskin on ompelematta! Eikä miulla ole kesätrikoita odottamassa, apua! Nimenomaan trikoita, kesäpuuvilloja tilasin jokusen (ehkä vain noin kahdeksan 0:-) ) Stoffe und Kreativesista. Nyt melkein ihmettelen, miksi en selannut trikoopuolta kanssa. *hihi* Täytyy nimittäin sen verran mainostaa, että postikulut tuolle kangasmäärälle oli 11,50€...

Pengoin myös omia varastoja ja totesin, että nuorimmalle saan jos jonkin näköistä kevyttä puuvillavaatetta, joten koitin torjua kesäahdistusta yhdellä Pumpulipilvi (Ottobre 1/2010) mekolla. Etu- ja takakappaleesta otin kummastakin pois 2,5cm taitteelta, siis 10cm ympärysmitasta, samoin kumpaakin hihaa on kavennettu kymmennellä sentillä. Hihoihin olisi saanut jäädä enemmän leveyttä, mutta nämä kaikki kavennukset olivat kangaspalojen koosta lähteviä. Tätä tyyliä ja sarjaa olisi nyt tarkoitus tehdä koko poppoolle, olen kerrassaan kyllästynyt aurinkorasvojen kanssa lotuamiseen. Ja pieni haave elää, että syksyn pimeiden ja sateiden saapuessa pääsisimme palmujen alle lämpimälle hiekalle...

Mekossa siis kumilankapoimutukset pääntiellä ja hihansuissa.

Malli alkoi hiukan väsähtää kuvausten edetessä...

Kesämetsää!

Tämän Lillestoffen kesämetsä -kuosin kanssa koin myöhäisheräämisen. Ja siitä tietysti sitten kärsin, koska kangasta ei ole enää missään. Nauroinkin, että ei olis yläasteen englannin ja ruotsin ope arvannut, että minä vielä joku päivä lähettelen englanninkielisiä sähköpostiviestejä ympäri Eurooppaa tiettyä kangasta metsästäessäni... Nämä palaset sain tosin fb:n kangashamstereiden kautta.

Raikas Muksis -tunika (Ottobre 1/2009) Mail Express -tunikaksi (Ottobre 1/2012) muunnettuna, koko 80cm. Ihana, vaikka itse sanonkin! Hauska yksityiskohta on nuo kanttauksiin osutetut vihreät pikkupallot.

Palanen oli tosiaan hiukan suikaleinen, mutta hyvällä omalla tunnolla sai ainakin mätsäillä kivat kuviot osumaan kappaleisiin. Etukappaleelle tein valenappilistan, koska jouduin tekemään sen kahdesta osasta.

Tasku ja taskussa saman sarjan nauhaa. <3 p="">

Luovia kakkuja

Jo ennen joulua päätin, että E saa 1-vuotislahjaksi LEGO Duplo Creative Cakes -laatikon. Harvoja pippaloita olen yhtä suurella huolella suunnitellut ja leipomuksetkin ovat muotoutuneet tämän teeman ympärille.

Luonnollisesti päivänsankari tarvitsee myös teemaan sopivan asun! Mekon pohjana on Kokeshi Doll (Ottobre 3/12), noin koko 80cm.

(Kynttilä on kyllä oikeasti ihan tasainen ja suora, eikä tuolla tavalla mutkallaan...)

Sovituskuvia ottaessa unohdin ensimmäiseen salaman. Muuten tykkään tuosta uudesta kamerastani, mutta salamaa se miusta käyttää liian innokkaasti automaattiasetuksilla ja toisaiseksi ei ole löytynyt sitä hetkeä, että olisin opetellut käsisäädöt, vaikka se vakaa aikomus onkin.

Kyllä se ensimmäinen on aina ensimmäinen...

Ilmeisen korkealla on kriteeristö, koska ihan täysin tyytyväinen en applikointiin ole. Isommat tytöt kuitenkin armollisesti sanoivat, että kyllä sen tunnistaa olevan noista legoista, kun kerran tietää... :P

Pienelle pojalle

ristiäislahja ja -kortti, Happy Squirrel -body ja Little Houses -housut, (Ottobre 1/2012).

Sekä oma pikkuapulainen. Ruokapöydän alta löytyi kaikkien murujen lisäksi myös muita aarteita. Kuten päiväunien jälkeen hukkaan mennyt tutti ja saumurin poljin.

"Hups, jäinkö kiinni?!"

Tuunattua Me&I:ta

A ihastui uuden Me&I -malliston pususammakkotunikaan. Äitin silmään se näytti hiukan yöpaitulilta... A itsekin totesi saman, kun paketti tuli. Mutta voi, kun kuvio oli niin mieleinen. Eikun tuunaten. Helmasta vähän mittaa pois (oli varaa), frilla tilalle ja kruunuapplikaatio nappikoristein rintapieleen! :) Kyllä se ainakin parani.

 

 

Ihan tuunaamaton pikkusisko mainiossa sammakkotunikassaan hänkin.

... heppaa toisillekin!

Heppakankaat iski minuun heti kun ne näin ja tytöt saivat valita itse mieleisensä. V otti samaa kuin minä, A lempiväriään lilaa. E sai nyt aluksi lilan jämistä itselleen, ruskeapohjaistakin on edeleen, joten ehkä siitäkin.

V: asu on Lucky Cat (Ottobre 1/20013) pitkillä hihoilla ja leggarit muistaakseni syksyn Ottobresta, koko 128cm ilman sauamanvaroja.

Tämä on kiva tunikan kaava, antaa mahdollisuuksia monenlaiseen kankaiden yhdistelyyn. Varmaan tällä ja viime vuoden Mail Expressillä tulee jokunen kesätunikakin tehtyä. 

A tahtoi jo vanhemmasta lehdestä (4/2009) Striped Yoke -paidan ja siihen yhdistin Minnie -tunikan (6/2010) helman, leggareiden kaava sama, ilman saumavaroja tällä kertaa, koko noin 128cm (kavennettuna ja pidennettynä ja vähennettynä ja ynnättynä...).

Tähän paitaan tykästyin kanssa! Sopivan kapea meidän tytöille ja taas mahdollisuus kankaiden yhdistelyyn sekä simppeli, mutta näköä tuova kaula-aukko. Joka muuten tehdään samalla "uudella" tavalla kuin uusimman lastenlehden Formal or Fun -paidan. ;) 

E sai Autumn Bouquet -tunikan ja Rainy Sky -leggarit (Ottobre 4/2012), koko 74cm.

Noista leggareista tuli kyllä heti miun suosikit! Ihanasti tilaa sekä vaippapepulle että pienille polville! Eikä istuessakaan ole lahkeet puolisääressä, vaan laskeutuvat nätisti nilkkaan saakka.

"Leijonaa mä metsästän..."

A:lle ja E:lle aplikoin vielä kankaasta leikatut hepat piristykseksi, A:lle hihaan ja E:lle rintapieleen.

Nyt kelpaa samistella!

Ihan itelle!

Siitä on vissiinkin kuutisen vuotta, kun olen viimeksi itselle jotain ommellut. Miehen isoisän hautajaisiin tein hameen. Tällä kertaa vähän iloisempi aihe, imetystunika. Kaava on Loving (Ottobre Woman 2/2009). 

Imetysaukkoja suurensin aika reippaalla kädellä, niin reippaalla, että taitava kaivata vähän framilonia tueksi. 

Seuraavaksi saksien ja paininjalan alla on loput heppakankaat, A:lle ja E:lle lilasta tunikat ja leggarit, V:lle tästä samasta ruskeapohjaisesta, mutta yksivärisen vaaleanpunaisen kanssa.

Hannua ja Kerttua

Kuten edellisestä postauksesta voi päätellä, kangasta riittää. Mutta onneksi sain kuitenkin myös valmiiksi jotain, nämä Hannut ja Kertut koko poppoolle.

Neiti E:lle Muksis-tunika ja Hupsis-housut (Ottobre 1/2009), koko 74cm. Mikä lie älynväläys, että vauvan tunikaan valkoiset resorit bataattisuuhun tungettaviksi...

Pikku pöllönpoikanen!

Muksis sai Hupsisten taskun.

Norsunauhaa peppuun! 

A sai Orvokki -paidan samasta lehdestä, kokoelmakaava: leveys 122cm ilman saumanvaroja, hihan pituus 134cm, rintakappaleiden korkeus 128cm ja helmaan pituutta sopivasti. 

Koitin asetella kankaan niin, että sain sekä Hannun ja Kertun että piparkakkumökin etukappaleelle.

Kuvaushäiriköt iski!

  V valitsi kaavaksi Minnie-tunikan (6/2010), leveys 122cm, ilman sv ja pituudet 128cm.

Pahoittelen jälleen kerran kuvien värisävyjä, näillä korkeuksilla ei aurinko vielä(kään) paista niin pitkään tai korkealta, että näistä saisi kirkkaita! Tosin tunnustan myös tällä kertaa sen, että en malttanut odottaa huomiseen. "Mutta huomiseksi on luvattu lumisadetta, ei se sen parempi ole!"