Niinpä siis A:lle syntyi trikoolla vuoritettu fleecetakki Ottobren kaavalla numerosta 4/2006.
Alkuperäisessä mallissa ei ollut vuorta kuin hupussa, mutta tuon vilukissan tuntien mie päätin vuorittaa myös hihat ja mahan osuuden, leikkaussaumaan saakka.
Takin "juju" on hauskasti levenevän helman lisäksi huppu, jonka saa vetoketjulla myös kaulukseksi.
Vasemmalla vetoketju kiinni ja alla auki.
Muuten takki oli nopea ja sähäkkä ommella, mutta tuota hupun vetoketjua mie kyllä väsäsin yhden iltapäivän. Onnistuin nimittäin ompelemaan sen varmaan kaikilla mahdollisilla (ja ehkä mahdottomillakin) tavoilla väärin. Lopulta viimisen päälle purettuna ja käänneltynä se vihdoin istui oikein! Ihan ykkösluokkainen ei varsinkaan vuorin kulmauksesta tullut, mutta A ei ainakaan vielä ole protetoinut. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti