Kangasfiilistelyä

Pitää vaikka vähän fiilistellä, jos ei ompelemaan saakka edistykään.

Näistä leikkelin tänään jo kaikille kolmelle:

A ja V sai kumpikin valita mieleisensä heppakankaat, lila A:lle ja punaruskea V:lle:

Näistä ajattelin itselle (NIIN, itselle!):

Kaikile kolmelle, isommille enemmän väriä ja vähemmän printtiä, mutta saa nyt ekaluokkalaisella vielä olla ihan kuvioitakin!

Ja vielä V:n velourhuppari, resorin väri on auki...

Joulu meni jo...

... mutta vielä on joululahjat esittelemättä. Koska kuvankäsittelyameeba iski, esittelen ensin miun itteni saamia juttuja. ;)

Eli ekaluokkalaisen esikoisen tekemä pöytäliina. <3 Melkoisen huolellista ja tarkkaa työtä, sanoisin. Ja ihana opettaja, joka luottaa lasten kykyihin ja tahtoo ja jaksaa tällaisia tehdä.

Hieno on myös 5-vuotiaan päiväkodissa tekemä pannunalunen:

Monella tapaa voi tuikunkuoria hyödyntää. :)

Tosin tässä kävi niin, että kun aluen päälle laitettiin ensimmäinen lämmin astia, sulatti se steariinit kuorien pohjasta pöytäliinalle. Onneksi siihenkin on keinot ja eiköhän liinasta tule vielä ihan käyttökelpoinen. Pitänee laittaa alunen vaikka talouspaperin päälle ja siihen kattilallinen kiehuvaa vettä, jospa se sulattaisi loputkin...

Dalahästar

Näin Suomen itsenäisyyspäivän kunniaksi. ;) Ottobrella käydessä tykästyin näihin kankaisiin ja koska olen tykästynyt myös Lillestoffen kankaiden laatuun, nappasin kumpaakin puoli metriä. Puoli metriä! Ajattelin kai vain E:tä. Kotona tajusin, että noista tulee kyllä E:lle sitä ja tätä ja jaksaako kuitenkaan kovin montaa vaatetta samasta... Jospa isoille tytöille kuitenkin jotain. Mutta voi puoli metriä. Meni hiukan palapeliksi. Mutta sainpas!

Tämän verran jäi kangasta jäljelle ja niin kovetin itseni, että vaikka olisihan tuosta vielä jonkun hepan saanut applikoitavaksi, niin kaikki nuo suureelliset palaset heitin roskiin! :D

Mutta siis tytöille hoikan lapsen paita/tunika (Ottobre 4/2012), ilman huppua ja vetoketjua, mutta kapeilla resorihihoila. Hiharesoreihin kokeilin tasosaumaa ompelukoneen overlock-ompeleella. En aivan rakastunut, mutta mukavahan se vaihteeksi oli. Saumasta tuli kiva, mutta ompeleesta en tykännyt, ehkä vanha kunnon hunajakenno olisi parempi. E sai jälleen kerran Happy Squirrelin (Ottobre 1/2012). Tykkään siitä aivan hirmuisesti, vaikka kangastahan siihen menee enempi. Resorit on hiukan kokoelmaeriä, mutta aika kivasti sain ne sopimaan kankaaseen. Bodyn alareunus nyt ei onneksi näy muuta kuin pyykkääjälle ja vaipanvaihtajalle.

Tuo kangashan käy monen värisen alaosan kanssa, V:llä tuossa kuvassa päällä miun omista stretchfarkuista tekemät farkkuleggarit (Ottobre 4/2012) ja E:llä mielessä oli erityisesti syksyiseltä Tukholman risteilyltä ostetut Älskling -potkuhousut.

Juhlaan

Jos jonkin näköistä kuoroesiintymistä ja joulujuhlaa kun on tiedossa, niin pitihän sitä vähän uusia helmojakin tytöille ommella... Kuvia on enempi ja vähempi, mutta ehkä se siitä silti. Kuvan ottoa vaikeutti ensisijaisesti valaistusolosuhteet, mutta myös mies ja E. Kuten vaikka näissä kuvissa.

Mutta tässä siis asukokonaisuudet, V:llä uusimmasta Ottobresta (6/2012) Sulkamekko ja A:lla Button up -pusero sekä Double layer puolihame (Ottobre 8/2008).

Koska kumpikin tyttö oli kovin väsyksissä kuvia otettaessa, otin seuraavana päivänä vielä sen lyhyen valoisan hetken aikaan kuvia henkarissa roikottaen. Ensin vaikka tuo V:n mekko.

Näpräsin rusettirivinkin ja laitoin niihin Nappikauppa Punahilkasta tilaamani päällystettävät napit keskussolmuiksi, vaikka ohjeessa ei solmuja ollutkaan. Vähän samaa ilmetta A:n asun kanssa. :) Nappihommat oli kyllä niin kivoja ja hauskoja, että oikein harmitti, kun en tilannut paria nipsiä kanssa, että olisi saatu samaa settiä myös päävärkit.

A:n puserossa on nappilistaa hihansuussa ja kumilankapoimutuksia rinnan kohdalla sekä olkapäällä.

Hameeseen otin tavallisia puuvillakankaita, vähän ohuemmista ja laskeutuvammista olisi ehkä tullut kauniimpi lopputulos.

Mie meinasin saada noiden nappilistojen kanssa paniikki-, hyperventilaatio-, epätoivo- ja ahdistuskohtauksia. Miten ikinä ne muka olisi mahdollista saada siististi. Kunnes tein Keksinnön. Leikkasin kaksipuoleisesta liimaharsosta kaavan mukaan valmiin nappilistan kokoiset suikaleet ja silitin ne noihin kankaan kappaleisiin.

Kun heti silityksen jälkeen poisti paperin ja käänsi saumavarat liimaharson päälle, ne aika kivasti tarttuikin liimaan kiinni sen ollessa vielä vähän lämmintä.

Sitten vaan silitin nappilistat kiinni hihansuihin. Vähän varmistelin kulmen siisteyttä nuppineuloilla.

Ja eikun tikkaamaan, tuli aikas siistit! (Kuva otettu ompelupöydän satavuotta vanhan loisteputki pöytävalon valossa, joten värimaailman on vähintään mielenkiintoinen ja haasteellinen.)

 (Jälleen kerran manaan taas tätä bloggeria ja sen asettelua! Mieleistä en saa, mutta olkoon, voi olla osa vikaa tietysti tuossa ulkoasussakin...)

Pienestä pienelle

Onneksi on pieni, jolle tehdä pienistä paloista palapelejä ja aivan varmasti täysin yksilöllistä!

Tuolla Ottobren keikalla miehen veljen vaimo nappasi matkaansa 3€:n pussukan ompelimon jämäpaloja. Pussukka oli pettymys, sisällä olleet palat oli taiteltu juuri sievästi, että painovirheet ja kakkoslaatuisuus ei näkynyt. :( Surullista sinänsä, koska yleensä Ottobrella palvelu on hyvää ja reilua! Hintaahan pussilla ei juuri ollut, mutta paha mieli siitä jäi, vähän huijauksen maku. Käly sitten antoi minulle pussista palasen Lillestoffen kaupunki -kangasta "autoilupalkkaa".

 Palasesta sai etukappaleen ja toisen hihan E:n paitaan. Oikella puolella näkyy virhe, joka paidan helmaan jäi ja se sai peitokseen kankaasta kopioidun kukkasen. Kaikesta aivotyöstä huolimatta -tai siitä johtuen- kukkanen tuli kankaassa olevan peilikuvaksi...

Vähän tuo siksakki viipsottaa ja tunnustan lintsauksen silmissä (tussilla tehdyt) ja poskissa (valmiiksi pilkullista vaaleanpunaista kangasta). Nämä aplikaatiot vähän tökkii, kun en ikinä saa itseäni miellyttävää lopputulosta siisteyden suhteen ja toisekseen on kohtalaisen tylsää suristella niitä siksakkeja. Kiire ei oo, mutku joutuu pittää! Ja valamista tulla!

Toinen pikkupaita tai tunika tuli isojen tyttöjen kolmen eri vaatteen paloiseta. Bambikankaasta olisi saanut sekä etu- että takakappaleen, mutta laitoin etukappaleen hiukan huolimattomasti, koska kuvittelin, että kankaan leveys riittää ihan hyvin. No, ei riittänyt. Sitten harmitti, että jos kerran käytin tuon bambin palasen niin hutiloiden ja tuhlaillen, olisin voinut asetella kappaleen niin, että olisin saanut siihen nuo ihanat pikkubambit. Mutta ei. Tehdessä tämä harmitti, mutta lopputulos on miusta hirmuisen kiva! (Vallankin, kun pikkubambitkin pääsivät kuitenkin mukaan.)

Vaatteet on tehty samalla kaavalla (Rille, Ottobre 6/2008), bambitunikaan tein hiukan A-linjaa vapaalla kädellä ja huolittelin hihansuut sekä helman rullapäärmeellä.

 Lisäksi hihaan ei riittänyt mitään kangasta kokonaan, joten otin idean Tutan vauvan tunikasta ja tein hihaan todella pitkän resorin ja keräsin hihan leveyden framilonilla tuohon hihan keskelle.

Bambeja, hiiri kissalla räätälinä ja kuvankäsittelyä

Eli blogeja surffaillessani törmäsin PicMonkey -kuvankäsittelyohjelmaan. Oi sitä onnea ja autuutta, seuraavassa saatte nähdä sillä ja Picasalla leikkimisen lopputuloksia.

Miehen veljen perhe oli meillä kylässä ja ilmeni, että veljen vaimokin on innostunut ompelusta. Tuli sitten puhetta, että mistä mie tilaan kankaita ja pitihän se mainita, että en juuri tilaa, käyn Ottobrella. :D Pakkohan se oli heti seuraavana päivänä pakata koko konkkaronkka autoon ja viedä käly "turmion tielle", kuten oma mieheni sanoi. Miulla oli Hyvä ja Pyhä Aikomus. "Mie vaan käytän kälyn siellä!" Just joo ja silleen. Ei tälläistä bambikangasta voinut jättää ostamatta.

 Malli on Dreamland- ja Carrot Muffin-tunikoiden risteytys (Ottobre 4/2011), koko 128cm ilman saumanvaroja. (Ja helma on kyllä suora, miten se jäikin vinksalleen kuvassa...)

Näiden housujen tarina puolestaan on tilkuista, leikattuna lojumaan jääneet ja resoreilla jatketut! Langansuuntienkin kanssa olin hyvin liberaali. 0:-) Mutta söpöt niistäkin tuli, vaikka vyötärössä onkin nyt ainakin riittävästi korkeutta... :D

Pienenä neiti A "auttoi" äitiä tähän tapaan (ja itseasiassa kovin mielellään vieläkin tulee hetkeksi tuonne koneen taa istumaan, nykyään vaan jalat tahtoo mennä solmuun ja puuduksiin kovin nopeasti):

Onneksi kuitenkin E:stä on hyvää vauhtia kasvamassa tehokas apuri!

"Äiti, mä voin pitää tätä mittanauhaa." (Mitään en oo tehny!!!)

  "Mumsmums... Hups, menikö se suuhun?!"

Kassilinja vaan jatkuu...

Eli seuraava synttärilahja. B) Kohta pitää keksiä joku uusi tuote, näitä taitaa olla jaettu aika hyvin lähipiirille. :D Mutta tällä kertaa 4-vuotiaalle näpsäkkä pikkulaukku vanhoista farkuista, oikeastaan samoilla periaatteilla kuin edellinenkin. Nyt koristetikkailin enempi ja vähempi ja laitoin tähtikantanepin. Sievä tämäkin, oisin voinut ottaa vaikka ihan itselle käyttöön!