Kolme Orelmaa

Iski villitys. Ja tehtailu. Isot tytöt saivat itse valita kesämekkoihinsa kankaita ja malleja, kumpikin tahtoi Mekkotehtaan Orelman, kokona suurin koko.

Pidensin hihoja viitisen senttiä ja kumpikin halusi kuminauhakujan hihansuuhun. Violetti kukkamekko on tehty ilman saumanvaroja ja keskitaitteelta 1,5cm pois ottaen, päärynäkankainen vain ilman saumanvaroja. Hauska miusta on se, että noissa on sama kantti ja sama taskukangas, mutta täysin eri tunnelma! V:n mekkoon tein vähän pienemmän ja hienostuneemman taskun, A:lle kirjan kaavan mukaisen reilun. Nappeja siellä ja nappeja täällä. Halkion tein vasempaan eturaglansaumaan, mutta nappilenkki ei toiminutkaan, joten ompelin sen tilalle pienen nepparin.

 E:n Orelma syntyi tänään. Perhoskangas on A:n valitsemaa, mutta kun sitä jäi jäljelle leikkuun jälkeen, näin sen heti E:n mekkona. Se valmistui hetken inspiraatiosta ja sai ompeluinnostuksen palaamaan. Isojen mekot oli "pakkopullaa", osin myös olosuhteistea johtuen. E ei juuri antanut ompelurauhaa... Mutta koska aikaa oli vähän ja inspiraatio iski, menin E:n mekon kanssa aita matalin -menetelmällä ja rullapäärmäsin sekä helman että hihansuut. Tähän en tehnyt halkiota ollenkaan pääntielle, vaan kantin sisällä on framilonia, eli pääntie joustaa sen verran, että sen saa humpsautettua pään yli. Tästä tuli todellinen ihana kesäperhonen!

 Loppuun vielä siitä, kun joku malli on pitkäikäinen... Tein tämän mekon V:lle kolme vuotta sitten, koossa 104. Nyt se oli A:lla "paitapuserona" kuoron esiintymisessä, neiti on 127,5cm pitkä.