Ylinopeutta ja hellemekkoja

Ylinopeudesta sakotetaan

Olenhan mie joskus otattanut itsestäni melko hintavan ja kuitenkin huonolaatuisen potretin poliisin ylläpitämässä valokuva-automaatissa, joten olisihan se pitänyt tietää... Kaasujalan raskaudesta sakotetaan, näköjään myös ompeluhommissa. Tällä kertaa hintana oli saumurin terät ja erityisesti niiden terävyys. Nuppineula katkesi kyllä kauniisti, mutta sen jälken leikkuujälki ei ole ollut ihan priimaa. Jos ensi kerralla hidastaisi sen verran, että ehtisi ne neulat kerätä pois alta! Siitä huolimatta hellemekkoset syntyi tytöille. :) (Juuri sanottiin toissa iltana telkkarissa, että loppukesä on vielä ihan lämmin, nih!)

 Mummi toi kerran kasan kankaita: "mie näitä löysin, mutta en mie kuitenkaan ehdi ompelemaan, niin tee sie, kaikille prinsessoille!"

Miulla oli vakaa aikomus tehdä ensin serkkutyttöjen mekot ja omille sitten kun jää aikaa, mutta kuinka kävikään... Herkullista sydänkangasta ei olisi rittänyt enää serkkutytön tunikan jälkeen kummallekin omalle mekoksi, joten jostain piti hakea lisuketta. No mikäs muu kuin Ottobre se "jostain" on... Valmiiksi katsottuna oli jo Kolmen konstin mekko (Ottobre 3/2009), mutta mielessä kummitteli myös jotkut hamoset.

Kaupassa otin kuitenkin sekä tuota ginghamn-nauhaa kahteen mekkoon että norsunauhaa, jos tekisinkin hameen. Aikani niitä tutkailin ja tulin siihen tulokseen, että pitäähän ne saada kaikki käyttöön! Siis nauhasomisteiset kolmen konstin mekot! Pilkkukangas, nauhat, sydänkangas, ideat... Mielikuva ei antanut rauhaa, joten oli pakko toteuttaa nämä ensin, että pääsen sitten tekemään muita, enemmän varman päälle otettuja mekkoja. :D

Kolmas konsti tosin jää nyt käyttämättä, kun pillkukangasta oli (näköjään miulle ominaiseen tapaan) hiukan naftisti... Eli ihan varsinaista hihaa ei enää siitä saanut. Mutta vaihtoehtoina on siis pitää mekkoa noilla perhoshihoilla tai sitten pelkästään liivimekkona.

Pituuden mie otin koon 122 mukaan ensi kesääkin ajatellen, mutta ympärysmitasta otin pois 16cm!!! No, se oli ehkä vähän reilusti, 12cm:äkin olis riittänyt kavennusta, mutta ihan hyvän näköiset niistä tuli näinkin. Ja juoksutesti osoitti myös, että helman leveys on riittävä. :D Vielä lähikuvassa norsunauha. Aika söpönen!!!

 

Lienee vain oikein ja kohtuullista, että synttärisankari poimii itse mustikat kakkuunsa! Nimittäin sattuipa tälle päivälle A:n ihan oikea syntymäpäiväkin.

P.s. Te, jotka hiljaa mielessänne pyörittelette päätänne moiselle mielivituksettomuudelle, että aina tehdään samalla kaavalla: kyseessä ei ole mielikuvituksettomuus vaan mukavuudenhalu! Tämä muori ei jaksa sitä "keskustelu", kumpi neiti saa jotain yksittäiskappaletta pitää. :D

Raitaa ja sientä

Näinhän täällä käy. Jo keväällä hain Ottobresta raitatrikoota tytöille legginsseiksi. Ja kippas, niistä tuli mekot! :D Sienitrikoo on ihan heräteostos, vaikkakin aika hauska sellainen. Tykkään enempi, kuin niistä viime syksyisistä sienistä. Tässä siis mekkoja Minnie-tunikan kaavalla (Ottobre 6/2010), hihat nappasin Orvokki-puserosta (Ottobre 1/2009).

Tuo vadelma-lime -yhdistelmähän miulla on ollu aikaisemminkin näissä housuissa. Silloin se tuntui täydelliseltä A:lle. Nyt ompelupöydällä siitä tuli jostain syystä meileen reilun kahdenkymmenen vuoden takainen oma kouluunlähtö. Liekö siellä ollut samoja värejä nähtävillä?! :D Joka tapauksessa mie aprikoin pitkään, että tuleekö tästä susi ja karhu. Vai peräti pitovaate. Ompelupöydältä se kuitenkin kiskottiin suoraan V:n päälle...

Myös pinkkipunaraidallisen trikoon ja sienitrikoon yhdistelmää mie aprikoin jonkun aikaan. Vaaleanpunainen ei tuntunut oikein istuvan, miun konservatiivinen mielenlaatu oli sitä mieltä, ettei vaaleaa ja kirkasta sävyä sotketa, varsinkin kun sienikankaassakin oli jo värejä useampi. Muttei sekään pöllömpi ole. Ehkä?

Koska mie rupesin näkemään painajaisia kellottuvaan trikoohelmaan käänteen tekemisestä, päätin vetäistä ne rullapäärmeellä "kiharaan". SE oli hyvinkin käyttäjien mieleen. Ja tällä kertaa mie jopa onnistuin sekä rullapäärmeessä että palauttaman saumurin asetukset normaaleiksi ilman yhtään hikikarpaloa! (Ja meillä sentään oli parikymmentä astetta lämmintäkin. ;) )

P.s. Kuten huomata saattaa, mallit Kelmi ja Velmu olivat liikenteessä...

Palapeli nimeltä housut...

Kuten koko tyttöjen vaatekaapille, viime kesäisille kevyemmille ulkohousuillekin oli käynyt jotain outoa. V:llä ne on hiukan piukeat, eikä ne A:llekaan niin reilut enää ole. Ottobrelta löytyi hauskaa kangasta, sen verran tiivistä, ettei heti ole hiekka sisässä, mutta kuitenkin kevyttä ja viileää puuvillaa. Kaavana on sama kuin viime vuonna, Candy-housut (Ottobre 1/2008).

V:lle tein taskun somisteeksi.

 

A:n housut meni palapeliksi... Kangaspala oli hiukan niukka ja pelastussuunitelma nro1 meni puihin heti ensimmäistä kappaletta leikatessa (asetin sen kankaalle väärin päin), joten piti kehittää pelastussuunnitelma nro2. Ja jottei paistaisi kilometrin päähän (sitähän ei lasketa, että minä sen täällä internetissä kerron, eihän?), että kyseessä on puhtaasti ja rehellisesti jatketut housut, piti leikkaussaumoihin kehittää jotain...

Etupuolella on orassi frilla ja punainen tere, takakappaleella pelkät teret. Lahkeensuiden nauhat laitoin juuri päinvastoin, tiedä sitten tuliko tilkkutäkki...

Mutta hyvin näillä näyttää pääsevä! :D

Häitä ja mekkoja

Tänä kesänä päästäänkin tanssaamaan häitä ja kun mummi kysyi, ompelisinko kaikille viidelle serkkutytölle toisiinsa sointuvat juhlamekot, niin mikäs sen mukavampaa!

Pellavan tilasin Kangastukusta, vaaleanpunaisen ruusukankaan Saksasta, Stoffe und Kreatives -nimisestä kaupasta. Mallina on China grass ja Taffeta princess -mekot (18 ja 19, Ottobre 3/2008), kokoina 92, 98, 104 ja kaksi kertaa 116.

 Meidän neitokaisten mekoissa on essut, tekemässä samaa vaikutelmaa kuin äiteen pitämässä kansallispuvussa (toiset häät, joissa miulla tuo kansallispuku on päällä ja molemmissa on tuota lämmintä ollut sellaiset +30 astetta, mikäli säätiedotukseen on uskominen -kiva villakangasmekkokeli!).

 

Serkkuperheen sisaruksille taas päätin laittaa pienet hihat yhtenäistä ilmettä luomaan.

En halunnut kaikkiin mekkoihin laittaa ruusukankaasta kaarroketta etukappaleelle, mutta pelkästään pellavaisena tämän mekkosen etukappale tuntui jotenkin tylsältä. Niinpä tuohon upotin tuohon kaarrokesaumaan ruusukankaisen tereen. :)

Viidenteen mekkoon oli ajatuksena tehdä vielä rusettisomiste, saa nähdä syntyykö se ennen perjantaita... 

Joka tapauksessa nyt on hetkeksi aikaa helmaa poimutettu ja piilevetoketjunkin ompeleminen taitaa sujua jo unissaankin! Kun vielä ennen näitä mekkoja tein V:lle kevätjuhlamekon, johon tuli -kappas vain- poimutetu helma ja piilovetoketju! (Sekin mekko pääsee kyllä tänne blogiin, jahka eräs Mieshenkilö meidän perheessä voisi palauttaa työkoneelleen kamerasta tyhjentämänsä kuvat ihan kaikkien perheenjäsenten käyttöön...)

Lopuksi vielä (tylsä?) sisäkuva kaikista mekoista.

Keijuja siellä ja täällä

Meillähän asuu kaksi keijua. Jotka toisinaan ovat myös lohikäärmeen poikasia (ja minä luonnollisesti lohikäärmeäiti). Nämä poikaset näkivät -kumma kyllä- kun äiti erään kerran selasi Ottobrea ja ihastuivat siellä keijukankaaseen. Äiti ei niin varauksetta siihen ihastunut, eikä ole vieläkään osannut päättää, onko se kivaa vai ei! :D

Mutta niin vain sitä mukaan lähti, kun muuttaneella Ottobrella kävin nyt ensimmäistä kertaa. Ja keijulle kaveriksi raitaa. Pari tunikaa niistä syntyi.

Tämä on anemone stripes -tunikan kaavalla tehty (Ottobre 4/09), tosin helmaa on lisätty ainakin 10cm:llä.

 

Toinen on yhdistelmä teekannutunikaa (Ottobre 4/07) ja raglanpaitaa (Ottobre 1/06). Pituutta on tähänkin lisätty kymmenisen senttiä. 

 

Ja koska Littlest Pet Shop -mania on vallannut myös nämä keijut, taipui äitilohikäärme testaamaan applikointitaitojaan. En tiedä, tunnistaako tuota otusta moiseksi pallopääksi muuten kuin tietämällä, koska kroppa näin ensimmäisellä kerralla vielä jäädä. ;) Mutta ehkä on pääasia, että poikaset tietävät, mitä kuva esittää?

Ratsastuslapaset

  Lapsuuden harrastuksen (silloin tosin hyyyyvin satunnaisena) löydyttyä uudestaan tuli tarve ratsastuslapasille eli kolmisormilapasille eli turtleslapasille. :D Lankana Garnstudion Fabel ja puikot 3mm.

Kämmenosassa vielä sain raidat täsmäämään, mutta kun lankaa oli vain yksi kerä, ei se enää onnistunut sormien kohdalla. :D Helpottaakohan se heposen kääntämistä oikeaan suuntaan, jos miettii, että marjapuuron värinen pikkurilli on vasen, vaalenpunavioletti oikea? :D

Kuten näkyy, tarvittaessa lapasia voi käyttää myös sievään (pikkusormi!) kahvinjuontiin -28 asteen pakkasella auringonpaisteisella terassilla. :D Ja kaiken lopuksi voi kohmeisella vasemmalla kädellä painaa väärää nappulaa kamerasta ja saada otoksen myös neulojasta!

Jotain lämmintä itsellekin!

Eli villasukat, vihdoin ja viimein. Mie olen kai aloittanut nämä joskus viime keväänä, kun tarvitsin pitkän farkkuhameen kanssa pidettäviä villasukkia, jotka peittäisivät sen karun tosiasian, että mie inhoan sukkahousuja. :D Elokuiselle Tanskan matkalle mie kuitenkin tarvitsin näistä puikkoja, joten... Nyt viime viikolla ihan jotain muuta etsiessäni törmäsin sukan tekeleeseen.

Toinen oli valmiina, toinen puolivälissä vartta. Valmiina olleenkin kohdalla mie rupesin epäröimään, onko teräosa liian löpö! :D Vuorokauden (!) asiaa pohdittuani, tulin siihen tulokseen, että on. Jos kerrankin tekee jotain itselleen, sen on oltava Täydellistä! Varsinkin, kun lankana on jotain niin ihanaa (ja silti edullista) kuin Garnstudion Drops Fabel  ja jos kerran tekeleeseen on viitsinyt tehdä varret, joiden pituus on lähemmäs polvea.

Tässä tapauksessa toinen kerta toden sanoi ja mie sain terästä istuvan. Ei muuta kuin purkamaan ensimmäistä versiota ja siihenkin uusi terä. Tässä ne on: itselle rakkauvella neulotut!

Koska "jalassa" kuvaan ei mahtunut täysi pituus, piti sukasta ottaa silti ihan "oma kuva". :D Varsi on pelkkää joustetta, mie totesin, ettei pitsit olisi ehkä päässeet oikeuksiinsa kirjavan langan kanssa? Eli jalattomana sukka näyttää kohtalaisen hassulta. :D