Syksyn viileisiin

Tämähän näyttää huolestuttavalta, jo toinen itselle tullut käsityö peräkkäin! :D Tosin hartaasti tämän valmistumista onkin odotettu ja mieleinen tästä tuli! Hyvää kannatti siis tehdä kaksi kokonaista vuotta...

Lanka on Novitan Puro, värinä muistaakseni kanervikko. Ei taida tämä lanka olla enää tuotannossa, harmi sinänsä on niin miun väristä! Malli on vanhasta Novitasta, tosin hihoja mie muokkasin hiukan käytännöllisemmiksi. *hih* Ajattelin, että on ihan hyödyllistä, jos villapaidan hiha mahtuu vaikka takin hihan sisään, eikä toisaalta hankaloita kirjoittamista ihan kauheasti. :D Kauluksen kohdalla meinasi usko loppua, siinähän oli isompi työ kuin missään muussa kappaleessa! :O Mutta -kuten sanottu- lopputulos on mieleinen ja neulomiskärpänen taas puraissut!

Tunnustuskakkunen :)

Blogimaailma on miulle -kaikesta huolimatta- hiukan vieras, vaikka omaani täällä aina väliin päivittelenkin. :D Sitä suuremmalla syyllä oli mahtavan ihanaa saada lankoja solmivalta Tuulalta tunnustus! Kiitos!!!

Mie laitan tunnustuksen eteenpäin hennalle Puolivillaiseen plokiin ja kaikille niille mahtaville applikaatioille (mie jaksan edelleen sekä hämmästellä että ihastella erityisesti käsin applikoitua "petsoppia") sekä wilisken langanpätkien joukkoon, joita syntyy sekä virkkaamalla, neulomalla että ompelukoneesta ja kauniista kierrätyskankaista!

Tämän kakkusen "hintana" taisi olla jotain paljastuksia! :O Ehkä niistäkin selvitään... :D

Lempiväri: mie en tiedä, onko tämä vai tuo seuraava se vaikein kysymys! On ehkä helpompi sanoa, mikä väri ei?! Tai en tiedä, ei sittenkään... Se riippuu NIIIN siitä, minkä väristä on kyse. 70-luvun oranssi ja vihreä on ehkä niitä, joita mie en taida meiltä löytää missään muodossa. Tummansininenkään ei juuri nyt ole in. Oliko tarpeeksi epäselvä?  

Lempiruoka: apua, apua, apua! Tai ei sittenkään, tämähän on helppo, jos suklaa lasketaan ruuaksi? Syötäväähän se kuitenkin on. :p

Minne haluaisit matkustaa: tällä hetkellä olisi halu johonkin (suomalaisten suosimaan) turistirysään aurinkoon. Turistirysään siksi, että miun suu parka on äärimmäisen konservatiivinen ja mie haluaisin syömisen olevan helppoa ja vaivatonta, ei miettimistä vaativaa myös lasten kanssa. Aurinkoon siksi, että tämä kesä meni miulta jotenkin ihan ohi. Mie niin haluaisin vielä varastaa vaikka viikon rauhallista perheen kanssa olemista ilman kuraa, pukemista ja ruuanlaittoa!

Jotain myös itselle!!!

Tovi sitten joku sanoi, että miun pitäis joskus ommella jotain myös itselleni. Lasketaanko hameen paikkaaminen sellaiseksi?! :D

Miun ihana punainen, pellavainen lempihame meinasi saada reiän! :O Pahaan paikkaan vielä, laskoksen pohjalle ihan keskelle eteen...

Tuskailin hätääni ystävälle, joka totesi, että no laita siihen vaikka joku virkattu kukka! Tai kolme riviin. Ja siitä se ajatus sitten lähti... Virkattu ei olis tainnut olla kovin miulle oma, mutta tuo ystäväni ompelukone! Mie en ole mikään suuren suuri Marimekko ja unikkofani, mutta viime kesänä jo rakastuin raikkaaseen, puna-oranssi-keltaiseen kankaaseen. Siitähän mie laittaisin tähän muutaman kukan!

 Kyllä sillä nyt taas ueamman kesän liihottelee! :) (Luonnossa tuo punainenkin kukka erottuu paremmin, eikä näytä pelkältä keltavihreältä silmältä!)

Mustikoita metsässä

Mummin antamissa kankaissa oli myös suloinen, hennoilla köynnöksillä kuvioitu, sininen kangas. Siitä "mustikkamekot" A- ja O-serkuille. :)

O-serkulle Alicia mekko (Ottobre 3/2009). Mekko rupesi näyttämään kesken ompelun jotenkin vaisulta ja selvästi kaipasi "jotain" lisää. Mieleen tuli bambi-applikaatio jostain aikaisemmasta Ottobresta ja sehän tuohon helman nurkkaan sitten loikkasikin!

A-serkku sai Toffee-tunikan (Ottobre 3/2009). Jännä huomata, miten jotkut kaavat vaan on mieleisiä! Ja samalla pääsee näkemään senkin, miten paljon kankaan valinta vaikuttaa siihen, miltä mekko sitten näyttääkään. Tämä sininen versio on jotenkin herkän romanttinen, kun taas tämä omilla tytöillä oleva, samalla kaavalla tehty on tunnelmaltaan ihan eri! 

Sydämellinen

Tässä kolmas mekkonen, tämän päivän aikana valmistunut ja ilta-auringossa kuvattu. Tämä menee tyttöjen H-serkulle, Phoenix-tunika (Ottobre 6/2009)

Kiinitykseksi laitoin halkion ja napin, mallin vetoketjun sijaan. Mie en edelleenkään rakasta vetoketjujen ompelemista :D ja toisaalta yhtään ei ollut varastossakaan. Taskuissa edellisistä mekoista tuttua norsunauhaa. Tätäkin kavensin aika lailla, saumanvarat jätin leikkaamatta sivuihin ja otin koko vaatteen ympärysmitasta pois yhteensä 6cm, mutta leveältä se vieläkin vaikuttaa...

Ylinopeutta ja hellemekkoja

Ylinopeudesta sakotetaan

Olenhan mie joskus otattanut itsestäni melko hintavan ja kuitenkin huonolaatuisen potretin poliisin ylläpitämässä valokuva-automaatissa, joten olisihan se pitänyt tietää... Kaasujalan raskaudesta sakotetaan, näköjään myös ompeluhommissa. Tällä kertaa hintana oli saumurin terät ja erityisesti niiden terävyys. Nuppineula katkesi kyllä kauniisti, mutta sen jälken leikkuujälki ei ole ollut ihan priimaa. Jos ensi kerralla hidastaisi sen verran, että ehtisi ne neulat kerätä pois alta! Siitä huolimatta hellemekkoset syntyi tytöille. :) (Juuri sanottiin toissa iltana telkkarissa, että loppukesä on vielä ihan lämmin, nih!)

 Mummi toi kerran kasan kankaita: "mie näitä löysin, mutta en mie kuitenkaan ehdi ompelemaan, niin tee sie, kaikille prinsessoille!"

Miulla oli vakaa aikomus tehdä ensin serkkutyttöjen mekot ja omille sitten kun jää aikaa, mutta kuinka kävikään... Herkullista sydänkangasta ei olisi rittänyt enää serkkutytön tunikan jälkeen kummallekin omalle mekoksi, joten jostain piti hakea lisuketta. No mikäs muu kuin Ottobre se "jostain" on... Valmiiksi katsottuna oli jo Kolmen konstin mekko (Ottobre 3/2009), mutta mielessä kummitteli myös jotkut hamoset.

Kaupassa otin kuitenkin sekä tuota ginghamn-nauhaa kahteen mekkoon että norsunauhaa, jos tekisinkin hameen. Aikani niitä tutkailin ja tulin siihen tulokseen, että pitäähän ne saada kaikki käyttöön! Siis nauhasomisteiset kolmen konstin mekot! Pilkkukangas, nauhat, sydänkangas, ideat... Mielikuva ei antanut rauhaa, joten oli pakko toteuttaa nämä ensin, että pääsen sitten tekemään muita, enemmän varman päälle otettuja mekkoja. :D

Kolmas konsti tosin jää nyt käyttämättä, kun pillkukangasta oli (näköjään miulle ominaiseen tapaan) hiukan naftisti... Eli ihan varsinaista hihaa ei enää siitä saanut. Mutta vaihtoehtoina on siis pitää mekkoa noilla perhoshihoilla tai sitten pelkästään liivimekkona.

Pituuden mie otin koon 122 mukaan ensi kesääkin ajatellen, mutta ympärysmitasta otin pois 16cm!!! No, se oli ehkä vähän reilusti, 12cm:äkin olis riittänyt kavennusta, mutta ihan hyvän näköiset niistä tuli näinkin. Ja juoksutesti osoitti myös, että helman leveys on riittävä. :D Vielä lähikuvassa norsunauha. Aika söpönen!!!

 

Lienee vain oikein ja kohtuullista, että synttärisankari poimii itse mustikat kakkuunsa! Nimittäin sattuipa tälle päivälle A:n ihan oikea syntymäpäiväkin.

P.s. Te, jotka hiljaa mielessänne pyörittelette päätänne moiselle mielivituksettomuudelle, että aina tehdään samalla kaavalla: kyseessä ei ole mielikuvituksettomuus vaan mukavuudenhalu! Tämä muori ei jaksa sitä "keskustelu", kumpi neiti saa jotain yksittäiskappaletta pitää. :D

Raitaa ja sientä

Näinhän täällä käy. Jo keväällä hain Ottobresta raitatrikoota tytöille legginsseiksi. Ja kippas, niistä tuli mekot! :D Sienitrikoo on ihan heräteostos, vaikkakin aika hauska sellainen. Tykkään enempi, kuin niistä viime syksyisistä sienistä. Tässä siis mekkoja Minnie-tunikan kaavalla (Ottobre 6/2010), hihat nappasin Orvokki-puserosta (Ottobre 1/2009).

Tuo vadelma-lime -yhdistelmähän miulla on ollu aikaisemminkin näissä housuissa. Silloin se tuntui täydelliseltä A:lle. Nyt ompelupöydällä siitä tuli jostain syystä meileen reilun kahdenkymmenen vuoden takainen oma kouluunlähtö. Liekö siellä ollut samoja värejä nähtävillä?! :D Joka tapauksessa mie aprikoin pitkään, että tuleekö tästä susi ja karhu. Vai peräti pitovaate. Ompelupöydältä se kuitenkin kiskottiin suoraan V:n päälle...

Myös pinkkipunaraidallisen trikoon ja sienitrikoon yhdistelmää mie aprikoin jonkun aikaan. Vaaleanpunainen ei tuntunut oikein istuvan, miun konservatiivinen mielenlaatu oli sitä mieltä, ettei vaaleaa ja kirkasta sävyä sotketa, varsinkin kun sienikankaassakin oli jo värejä useampi. Muttei sekään pöllömpi ole. Ehkä?

Koska mie rupesin näkemään painajaisia kellottuvaan trikoohelmaan käänteen tekemisestä, päätin vetäistä ne rullapäärmeellä "kiharaan". SE oli hyvinkin käyttäjien mieleen. Ja tällä kertaa mie jopa onnistuin sekä rullapäärmeessä että palauttaman saumurin asetukset normaaleiksi ilman yhtään hikikarpaloa! (Ja meillä sentään oli parikymmentä astetta lämmintäkin. ;) )

P.s. Kuten huomata saattaa, mallit Kelmi ja Velmu olivat liikenteessä...