Jotain pientä ;)

Eli kuten todettu, sienikangas on huvennut niin, että siitä saa vain jotain pientä. Eli kokoa 62cm oleva body! :D Tämän käyttäjästä ei ole tietoa, mutta eiköhän sellainenkin joskus ilmaannu johonkin. ;)

 Autobody on samalla kaavalla, eräälle pienelle pojalle lahjaksi.

Vastaava kirjekuoripääntiellä olevan bodyn kaava löytyy mm. Ottobren numerosta 5/2006.

Villaista ylle ja etenkin alle!

Tyttäret ovat jo monta kertaa ilmaisseet, että haluaisivat siirtyä käyttämään lukuisia mummin neulomia villapipoja. Esteeksi on muodostunut aluslakin puute... Vaan nyt on tilanne korjattu ja kumpikin saanut merinovillainterlockista kypärälakit. Toiselle pinkillä reunuksella, toiselle pinkki-vihreällä.

Kaavana on Ottobren ilmaiskaava, tosin alalaidastaan aika reippaasti muokattuna. Pituutta on lisää 7-8cm ja muutenkin liepeet tulevat reilusti olkapäille ja selälle. Tähän on mallia otettu jostain vuodelta kivi ja kanto olevista miehen sisarusten hiihtopipoista. :D

Vielä vähän sieniä...

Sienikankaassa aletaan viedä viimeisiä, tämän Minnie-liivihameen (Ottobre 6/2010) lisäksi vielä jotain pientä ;) siitä saa. Jostain syystä kankaiden sommittelu ei nyt sitten valmiissa ihan iskenytkään, mutta kyllä se taitaa pidetyksi tulla silti. :D

Hello Kitty -tunika

Jos äiti ompelee ja tyttäret rakastavat Hello Kittyä, onko ihme, että meille on siunaantunut kohtuullinen valikoima kyseistä aihetta olevia ompelumerkkejä?! :D Vielä kun Eurokankaan palalaarista sattui neljällä eurolla löytymään tämä velourpala, löysi pariskunta paikkansa. ;)

Velournuttu, Ottobre 6/2008

Ei tuo kaitalehuolittelun nurja ihan suurennuslasitarkastelua kestä, enkä mie tiedä, onko siihen jotain keinoa saada se kovin siistiksi ilman tasosaumuria... Mutta tuskin sitä kauluksen sisäpuolta joutaa kukaan tutkimaan, kun paita on käytössä! Rypytykset on kaikki tehty Framilon-nauhalla, mikä tuntuu varisn kätevältä tavalta joustavien vaatteiden kanssa. Sauma ei leviä missään vaiheessa, kun joustonauha pitää sen kuosissaan.

Kovan onnen "kesä"haalarit

Jep. Näinhän siinä käy. Jo ilmestyttyään bongasin viime vuoden talvi-Ottobresta (6/2009) Mustikka-haalarit. Nuo on pakko tehdä A:lle! Ostin kankaan, leikkasin sen ja... Unohdin. Nyt palaset löytyi vihdoin laatikoita purkaessa ja kun ne vihdoin oli saatettu myös yhteen, sain todeta juuri sen, mitä olettaa sopi: liian pienet. :(

Sinänsä uutinen ei yllättänyt, onhan kaava kokoa 92cm ja A-neiti on huikeat 105cm pitkä. Olin mie lahkeisiin ottanut lisää mittaa ja keväällä varmasti tuo koko olisi vaipattomalle hoikkelille ollut oikein passeli...

Kaiken lisäksi limen väristä ompelulankaa oli juuri tämän verran:

Eli nurjalla puolella on nähtävillä myös valkoisten saumurilankojen lisäksi hiukan kovin limeen päin kallellaan olevaa keltaista! :D

Housuista tuli varsin komiat, olisivat sopineet A:lle mitä parhaimmin, vaan nyt täytyy käyttäjä etsiä jostain muualta...

Mekkoja

Ottobren kangaskaupassa oli tässä aika muutama sitten iso kasa poistopaloja -50%. Kaikenlaisia ohuita sametteja siitä joku mukaan lähti. Tuloksena pari reipasta pikkutyttömekkoa, joihin tuo muutama postaus sitten ollut väläyskin liittyi (ei, siitä ei tullut viehkoa remontti-reiskahaalaria, vaikka sellaisenkin veikkauksen kuulin ;D ).

Safariliivihame, Ottobre 2/2005

Johon -kaiken uhallakin- halusin kokeilla D-lenkkiolkaimia! Ehkä nuo rinksut vähän hidastaa olkainten löystymistä...

Taskun läppä sai koristuksekseen napin ja nauhan pätkän.

Sekä perinteisempi "lappuhame" (Ottobre 4/2007)

Sydän ei muotona ole koskaan ollut miun vahvaa osaamista. Piirrettynä se näyttää enimmäkseen huolimattomasti tehdyltä V-kirjaimelta, eikä ommellenkaan ole niin sujuva, vaikka valmis kaava olikin. Vaan kyllä niistä taskut pepun päälle tuli!

Etulapun nenäliinataskussa (joo, juuri siinä, jonka varmasti unohtaa tyhjentää ennen pesua!) on kanssa pieni pätkä nauhaa. Tämä tahtoisi ihan välttämättä sydämenmuotoiset klipsit henkseleihin, mutta en vain ole löytänyt niitä...

Kummankin mekon taskut on muuten tehty tekniikalla, jossa ensin ommellaan kaksi taskukappaletta oikeat puolet vastakkain yhteen, jätten pieni kääntöaukko, eli esim. sydänkappaleita tarvittiin neljä. Sitten tikattiin taskut paikoilleen. Hiukan ylimääräistä kangasta menee, pikkuisen ehkä työtä enemmän, mutta kyllä jälki on kovin siisti!

Paitoja, paitoja...

Koska erinäisiä kangasvarastoja nyt sattui olemaan, päätin ommella myös omille pari paitaa samoilla kaavoilla, kuin nuo synttäripaidatkin.

Valkoinen, ohuen ohutta pitsitrikoota. Ei ollut maailman miellyttävin ompelukokemus, mutta paidasta tuli aika sievä. Joskin myös kurttuinen, oltuaan hetken puhtaan pyykin korissa. :D

Pitsikuvio tarkemmin (ja yksi kuriton langanpää näköjään).

Sekä punainen "höyhelöpaita". :)

Mie en ole mitenkään rakastunut miun saumurin rullapäärmäysominaisuuteen, mutta näköjään, kun langat on juuri kankaan väriset ja kangaskin läpivärjättyä, silläkin saa ihan suhtkoht onnistuneet "höyhelöt". :D