Pienelle pojalle

ristiäislahja ja -kortti, Happy Squirrel -body ja Little Houses -housut, (Ottobre 1/2012).

Sekä oma pikkuapulainen. Ruokapöydän alta löytyi kaikkien murujen lisäksi myös muita aarteita. Kuten päiväunien jälkeen hukkaan mennyt tutti ja saumurin poljin.

"Hups, jäinkö kiinni?!"

Tuunattua Me&I:ta

A ihastui uuden Me&I -malliston pususammakkotunikaan. Äitin silmään se näytti hiukan yöpaitulilta... A itsekin totesi saman, kun paketti tuli. Mutta voi, kun kuvio oli niin mieleinen. Eikun tuunaten. Helmasta vähän mittaa pois (oli varaa), frilla tilalle ja kruunuapplikaatio nappikoristein rintapieleen! :) Kyllä se ainakin parani.

 

 

Ihan tuunaamaton pikkusisko mainiossa sammakkotunikassaan hänkin.

... heppaa toisillekin!

Heppakankaat iski minuun heti kun ne näin ja tytöt saivat valita itse mieleisensä. V otti samaa kuin minä, A lempiväriään lilaa. E sai nyt aluksi lilan jämistä itselleen, ruskeapohjaistakin on edeleen, joten ehkä siitäkin.

V: asu on Lucky Cat (Ottobre 1/20013) pitkillä hihoilla ja leggarit muistaakseni syksyn Ottobresta, koko 128cm ilman sauamanvaroja.

Tämä on kiva tunikan kaava, antaa mahdollisuuksia monenlaiseen kankaiden yhdistelyyn. Varmaan tällä ja viime vuoden Mail Expressillä tulee jokunen kesätunikakin tehtyä. 

A tahtoi jo vanhemmasta lehdestä (4/2009) Striped Yoke -paidan ja siihen yhdistin Minnie -tunikan (6/2010) helman, leggareiden kaava sama, ilman saumavaroja tällä kertaa, koko noin 128cm (kavennettuna ja pidennettynä ja vähennettynä ja ynnättynä...).

Tähän paitaan tykästyin kanssa! Sopivan kapea meidän tytöille ja taas mahdollisuus kankaiden yhdistelyyn sekä simppeli, mutta näköä tuova kaula-aukko. Joka muuten tehdään samalla "uudella" tavalla kuin uusimman lastenlehden Formal or Fun -paidan. ;) 

E sai Autumn Bouquet -tunikan ja Rainy Sky -leggarit (Ottobre 4/2012), koko 74cm.

Noista leggareista tuli kyllä heti miun suosikit! Ihanasti tilaa sekä vaippapepulle että pienille polville! Eikä istuessakaan ole lahkeet puolisääressä, vaan laskeutuvat nätisti nilkkaan saakka.

"Leijonaa mä metsästän..."

A:lle ja E:lle aplikoin vielä kankaasta leikatut hepat piristykseksi, A:lle hihaan ja E:lle rintapieleen.

Nyt kelpaa samistella!

Ihan itelle!

Siitä on vissiinkin kuutisen vuotta, kun olen viimeksi itselle jotain ommellut. Miehen isoisän hautajaisiin tein hameen. Tällä kertaa vähän iloisempi aihe, imetystunika. Kaava on Loving (Ottobre Woman 2/2009). 

Imetysaukkoja suurensin aika reippaalla kädellä, niin reippaalla, että taitava kaivata vähän framilonia tueksi. 

Seuraavaksi saksien ja paininjalan alla on loput heppakankaat, A:lle ja E:lle lilasta tunikat ja leggarit, V:lle tästä samasta ruskeapohjaisesta, mutta yksivärisen vaaleanpunaisen kanssa.

Hannua ja Kerttua

Kuten edellisestä postauksesta voi päätellä, kangasta riittää. Mutta onneksi sain kuitenkin myös valmiiksi jotain, nämä Hannut ja Kertut koko poppoolle.

Neiti E:lle Muksis-tunika ja Hupsis-housut (Ottobre 1/2009), koko 74cm. Mikä lie älynväläys, että vauvan tunikaan valkoiset resorit bataattisuuhun tungettaviksi...

Pikku pöllönpoikanen!

Muksis sai Hupsisten taskun.

Norsunauhaa peppuun! 

A sai Orvokki -paidan samasta lehdestä, kokoelmakaava: leveys 122cm ilman saumanvaroja, hihan pituus 134cm, rintakappaleiden korkeus 128cm ja helmaan pituutta sopivasti. 

Koitin asetella kankaan niin, että sain sekä Hannun ja Kertun että piparkakkumökin etukappaleelle.

Kuvaushäiriköt iski!

  V valitsi kaavaksi Minnie-tunikan (6/2010), leveys 122cm, ilman sv ja pituudet 128cm.

Pahoittelen jälleen kerran kuvien värisävyjä, näillä korkeuksilla ei aurinko vielä(kään) paista niin pitkään tai korkealta, että näistä saisi kirkkaita! Tosin tunnustan myös tällä kertaa sen, että en malttanut odottaa huomiseen. "Mutta huomiseksi on luvattu lumisadetta, ei se sen parempi ole!"

Kangasfiilistelyä

Pitää vaikka vähän fiilistellä, jos ei ompelemaan saakka edistykään.

Näistä leikkelin tänään jo kaikille kolmelle:

A ja V sai kumpikin valita mieleisensä heppakankaat, lila A:lle ja punaruskea V:lle:

Näistä ajattelin itselle (NIIN, itselle!):

Kaikile kolmelle, isommille enemmän väriä ja vähemmän printtiä, mutta saa nyt ekaluokkalaisella vielä olla ihan kuvioitakin!

Ja vielä V:n velourhuppari, resorin väri on auki...

Joulu meni jo...

... mutta vielä on joululahjat esittelemättä. Koska kuvankäsittelyameeba iski, esittelen ensin miun itteni saamia juttuja. ;)

Eli ekaluokkalaisen esikoisen tekemä pöytäliina. <3 Melkoisen huolellista ja tarkkaa työtä, sanoisin. Ja ihana opettaja, joka luottaa lasten kykyihin ja tahtoo ja jaksaa tällaisia tehdä.

Hieno on myös 5-vuotiaan päiväkodissa tekemä pannunalunen:

Monella tapaa voi tuikunkuoria hyödyntää. :)

Tosin tässä kävi niin, että kun aluen päälle laitettiin ensimmäinen lämmin astia, sulatti se steariinit kuorien pohjasta pöytäliinalle. Onneksi siihenkin on keinot ja eiköhän liinasta tule vielä ihan käyttökelpoinen. Pitänee laittaa alunen vaikka talouspaperin päälle ja siihen kattilallinen kiehuvaa vettä, jospa se sulattaisi loputkin...