Neuletunikat

Nämä mokomat tunikat on vähän kovaonniset. Kumpaankin oli varattu kaksi vyyhtiä Cascade 220 Heathers -lankaa, joten tosiaan mekkojen sijaan niistä tuli tunikamittaiset, pidettäväksi farkkujen tai farkkuhameen kanssa, esimerkiksi. Ohje on Ravelrystä, mutta... Siihen se muisti jääkin! Ohjeesta on kuitenkin otettu vain osviittaa, enemmänkin ovat mallia: hatusta. Sen lisäksi, että jäivät vähän lyhyiksi, vei näiden päättely monta kuukautta (vasta kun olisi ollut ihan pakko lukea tenttiin, eikä mitään muuta välttelykeinoa ollut, tämä muori tarttui parsinneulaan). Toivoa sopii, ettei tämän talven ihan kaikki pakkaset menneet jo, että hikimytty V:kin voi omaansa käyttää vielä!

Ratkaisu kainalon lörpättäviin neulomalla luotuihin silmukoihin: pari kerrosta 1o1n -joustetta. Ei sekään sievä ole, muttei se nyt sieltä kainalosta niin näy!

Sukkasatoa

Osa hyödyksi käytetyistä luentotunneista. ;)

 Omalle miehelle uudet terät vanhoihin varsiin. Tytöistä oli erinomaisen hauskaa, että "isillä on punaiset sukat!!!" :D Punainenhan noissa toki on se pääväri. ;) Koko jotain noin 46, langat 7-veikkaa.

Ystävälle punaiset sukat. 

Ei kai kantapääkavennuksista muuten ota tolkkua, kuin näytekappalein!

Koko noin 38 ja lanka Maijaa, raidat oman kaapin kätköjä, ehkä Nallea.

Ikiomat!!!! Novitan sukkalehdestä "piirakkasukat". 

Näihin kokeilin myös ristiin vahvistettua kantapäätä, tuli aika sievä. ;)

Koko noin 40-41, lanka 7-veikka.

V-neidin "joulusukat", jotka eivät kyllä jouluksi valmistuneet. Pitsineule Novitan sukkalehdestä, mutta muuten omasta päästä. Mie kieltäydyn silti uskomasta, että miun lapsella on tuon kokoinen jalka!! :O Ehkä kokoa 32, lanka kaapista, Woolia tai Nallea.

Kaavapohdintoja

Koska miun käsityörintama ei näköjään etene ollenkaan, pitää sitten edes pohtia kaavoja. Niitä mie olen kyllä ehtinyt selata. :D Ja luennolla neuloa vähän sitä ja tätä, mutta kun niissä on langat päättelemättä ja mies on jo ryöstänyt sukkansa käyttöön jajajaja...

Mutta siis tein vertailevaa tutkimusta ja sehän olikin aika mielenkiintoinen tuloksiltaan.

 

Päälimmäisestä alimpaan: 

-keltakuvioinen body keväällä -07 saadusta äitiyspakkauksesta, koko 60cm

-vaalea eläinbody samana vuonna, Tuttaa, koko 56cm

-sienibody Ottobresta, koko 62cm

-vihreäreunuksinen Po.P:in alesta joskus pari vuotta sitten, koko 56cm

-raidallinen Po.P:in alesta nyt, koko 62cm

kolme viimeistä tosin pesemättömiä.

-valkoiset mansikan kuvalla äitiyspakkauksesta keväällä -05, koko 60cm

-vihreät Ottobresta, koko 56cm

-raidalliset Tuttaa, koko 62cm, pesemättömät

Eli siinä sitten vähän vertailukohtaa, kun rupeaa miettimään, mitä kokoa alkaisi ommella. Tosin V-neiti käytti kokoa 62cm ainakin neljän, viiden kuukauden vanhaksi, A-neiti taas siirtyi siihen 3 viikkoisena ja siitä pois varmaan kahden kuukauden ikäisenä. Että tiedä häntä... Mutta jotain pientä kivaa tekisi mieli ommella! Pieniä yökkäreitä ainakin, niihin oli uusimmassa Ottobressa mukavan näköinen malli. Ja siinä kohtaa alkaa jo säästöäkin syntyä, kauhistelin CityMarketissa, että pikkuinen vaatteen räpäle ja hintaa 20€! :O

Vaan sitä ennen olis listassa 

-neulomusten päättelyitä

-kypärälakit tytöille

-tunikat sydänautovelourista tytöille ja jonkun sortin potkuhousut/haalarit vauvalle

-turvakaukaloon joku lämmikesysteemi :D

-ja luentoja varten vauvalle siksak-myssy (yhden tein jo, mutta siitä taisi tulla iso vastasyntyneelle) sekä villahaalari

Ja näin sain blogiin päivityksen vain lätisemällä, tekemättä mitään! :D :D

Jouluksi juhlavampaa

Tytöt sai miun mummolta jo kesällä hame ja liivi -setit ulkomaantuliaisina. Äitin silmään ne oli kovasti kultaiset ja kimaltavaiset, tyttöjen tietysti myös, mutta toisessa mielessä. ;) Vaan aikani kun ajatusta kypsyttelin, niistä tulikin aika juhlavat yksinkertaisten, ruskeiden paitojen kanssa.

Toinen on kaarrokkeellinen trikoopusero (Ottobre 4/2007) pienillä nauhasomistuksilla

ja toinen on Sweet'n cosy raglanpusero (Ottobre 6/2008), tosin kumilankapoimutuksen tilalla tuota samaa nauhaa, tekee aika prinsessaisen ja tosiaan juhlavan vaikutelman. :)

Ja sanotaanko, että kolme metriä kaitelehuolittelua on hiukan liikaa kahden päivän sisään. Eli jatkan siitä peitetikkikoneesta haaveilua siinäkin mielessä...

(Pahoittelen -jälleen- kuvanlaatua. Ne ON otettu siinä ainoana pienenä hetkenä, jolloin voi puhua "päivänvalosta" näillä korkeuksilla, mutta... Eikä tuo ruskea kangas muutenkaan ollut sitä helpointa materiaalia, sen enempää ommella kuin kuvata hämäräperäisissä olosuhteissa.)

Pienelle tytölle ruskeaa ja vaaleanpunaista

Villasukkia on valmistunut joku määrä luentojen aikana, mutta kuvaaminen on jäänyt. Miehelle yhdet, yhdet vaihtoon (pitäisi päätellä ja lähettää) ja yhdet itselle.

Mutta nyt on ompelukone savunnut kohta kaksi päivää, pitkästä aikaa. Suvun uusimmalle jäsenelle tahdoin joululahjaksi jotain itseommeltua, vaikka muut lapset saavatkin tyytyä ( ;) ) kaupan koviin paketteihin.

Body (Ottobre 5/2006) on kokoa 62cm, samoin Piparminttu -liivihame (Ottobre 1/2010). Eikä sitten muuten kerrota kellekään, että bodyn hihojen raidat eivät ole ruskeita, vaan hyvin syvän ja tumman viininpunaisia, kuten ompelukoneen valo paljasti (varsinkin ruskean kankaan vieressä)...

Mekkoon olisi kuulunut "somistepala" ja siihen napit, mutta koska mie olin vakaasti päättänyt tehdä ompelukset eilen valmiiksi, en sitä enää laittanut. Tosin ne eivät myöskään valmistuneet eilen... Mutta jotain se kaipasi, joten kaksipuolisella liimakankaalla vaaleanpunainen, valkopilkullinen puuvillakangaspala helmaan ja siihen H&M:n Hello Kitty merkki. Aika söpö, vaikka itse sanonkin! ;) Vähän se tikkaus vingurtaa, mutta ei kai sitä jouda kukaan syynäämään. ;) (Ja nuo kaksoisneulan nurjat puolet ne vaan jää rumiksi. :( Mutta peitetikkikoneesta ei vielä oikein ehkä kannata haaveilla, taitas tarvita sen palkkatulon ensin! :D )

Mummon keino ja jotain muutakin isille

Sekä äidinäiti että äiti kumpainenkin uusivat sukkiin teriä. Ensimmäinen varmaan puhtaasti siksi, ettei kallista lankaa heitetty hukkaan, eikä sitä niin ylimääräisiä ollutkaan. Jälkimmäinen ehkä tottumuksesta. Niin tai näin, myös minä päädyin uusimaan terät miehen villasukkiin, joille oli käynyt näin (huomatkaa parsittu kohta, joka on kulutettu puhki!!!):

Lankaa olisi varmaan ollut, ainakin kaupassa, eikä tottumuskaan niin vahva ole. Silti tuntui täysin järjettömältä heittä koko sukka roskiin, kun varsi kerran oli aivan käyttökelpoinen ja hyvä! Niinpä järkytin opiskelukavereita leikkaamalla saksilla (!) hyvän(!!! :D) sukan poikki ja vain terittämällä sen uudelleen. (Kuvassa nro 4 normaalikokoinen bambupuikko mittakaavana. ;) )

Ja sitten jotain isille viime sunnuntaina. Paidat on ihan Prismasta, mutta muu täysin uniikia. 

A:n "vähän omituinen maa", jossa on tonttuja:

V:n taideteos, jossa on kettu ja lumiukko, jotka ovat ystäviä sekä tähdenlento, jonka nähdessään kettu toivoi kukkaa ja se ilmestyi pihalle, vaikka onkin talvi (kuten leijailevista lumihiutaleista näkyy).

Yhteistuotantona tärkeitä sanoja isille. Muori tuputteli sanomalehtisabluunan avulla mustalle paidalle valkoisen sydämen ja kirjaili neitien sanelun mukaan.

(Ahvenlohi=hauki, etymologia: kala tuli katiskasta, josta yleensä saadaan ahvenia, mutta oli suuren kaupan lohen kokoinen, siis selvä ahvenlohi)

Valokuvausta varten

Olin jo aikoja sitten päättänyt, että tytöt saavat Michas Stoffeckesta tilatuista kankaista uudet paidat päiväkodin valokuviin. Ompelu vaan venyi ja virui, varsinkin kun mansikkakankaat ei ollenkaan iskeneet sitten hyppysissä... Sitten tuli deadline ja ompelukoneen piti surista viikonloppu. Tiistaisella tentillä ei ollut mitään tekemistä surinan kanssa 0:-) Mie en osaa -jälleen- päättää, että ollako tyytyväinen vai ei.  :/

Pikkunorsun T-paita (Ottobre 4/2006)

Ja Feniks-pusero samasta lehdestä.

 

P.s. kuvat on mitä sattuu, jälleen. Ensinnäkin innostuin kokeilemaan kamerasta uusia asetuksia valinnaisen valokuvauskurssin seurauksena ja lopputulos ei ollutkaan ihan ykkösluokkainen. Tietenkään en ottanut niillä perusasetuksilla toisia versioita... Sitten vielä Picasa suuttui jollekin ohjelmalle, joka miun tietokoneella oli. Nyt se toimii taas, mutten saanut muokattua kuvista mieleisiä. Kyllä niistä vaatteet näkee, vaikkei värit ihan yksi yhteen todellisuuden kanssa olekaan.