Farkkuista

Meillä asuu kaksi mekko- ja hameolentoa. "Mitä te haluaisitte laittaa päiväkotiin tänään päälle?" "Joku hame tai mekko!" Tämä keskustelu käydään joka ikinen arkiaamu! Jopa siinä määrin, että V:n eskarikaveri oli ruvennut epäilemään, onko V:llä (sisä)housuja olemassakaan! Mekkoja ja tunikoita onkin ihan kivasti, löytynyt Prismasta ym. ohimennen, mutta farkkuhameita mie olen kaipaillut vaatekaappiin. Lähinnä sen takia, että ne sopivat minkä tahansa paidan kanssa. Kerran blogikierroksella törmäsin vanhojen farkkujen kierrätysideaan.

Tänään vihdoin sattui sellainen päivä, että miehellä oli viikonloppuvapaa, ei tenttiä tulossa, eikä muutakaan akuuttia, joten saatoin levittää omat puhkipidetyt farkut olohuoneeseen ja vähän saksia...

Saksimisen tuloksena kaksi hyvin simppeliä, kahdeksasta suikaleesta koottua farkkuhametta, joissa pituus ja jousto sallii hyvin leikkimisen. Kivoja perusarkihameita! :)

Kolmannen kohdalla oikaisin ja otin vain kaksi bootcut-mallisten farkkujen lahjetta ja yhdistin ne hameeksi. Tästä tuli enemmän sellainen sievä, kaupunki tai "koulu"hame, jossa ei kontata pitkin lattioita, koska nämä farkut ei olleet stretchiä ja hamekin on aika kapea. Alunperin olin ajatellut, että se näyttäisi suunnilleen tältä:

Piristykseksi ajattelin silittää siihen yhden Hello Kitty -merkin. Kas näin.

Jaahas, hupsis, meni takakappaleen puolelle kaikesta huolellisuudesta (ai mistä?!) huolimatta... Kuvassa se ei ehkä näy, mutta tuossa on nyt siis keskellä edessa resorin yhdistämissauma.

Onneksi asia voidaan ratkaista luovalla saumansijoittelulla!
Eli resorin sauma sivulle ja alunperin sivusaumaksi ajatellut ihan farkuista peräisin olevat tikatut saumat tehosteeksi eteen ja taakse! B-) Inno -ohjelman Markolta opittua: mitä et pysty peittämään, korosta! Vaan toimi miusta tälläkin kertaa ihan hyvin! ;)


P.S. Olen siis aloittanut tänä syksynä kasvatustieteen opinnot, joten ompeluaika on niin sanotusti kortilla, ottaen huomioon miehen ilta- ja viikonloppupainotteisen työn! Mutta luennolla onneksi puikot heiluu. Mitään en kyllä ole vielä ihan valmiiksi saakka saanut, mutta kaikenlaisia rojekteja on meneillään. ;)

Sieniä ja siilejä uimahallissa

Ostin aikanaan tämän PUL-palan ihan vain kuosin takia, vaikka A olikin jo kestovaippailu-uran lopettanut. Oli vaan pakko saada... :D Mutta kas, löytyi sille käyttökin! Tytöt aloitti tänä syksynä uimakoulun tai Loiskis-Liikkarin, millä nimellä se varsinaisesti kulkee. Pikkuhiljaa alkoi tympimään a) se että koko uimakassi on märkä, kun eihän tytöt juuri uikkareitaan kuivaksi rutistele b) pakata mukaan hedelmäpusseja märkiä uikkareita varten, jotka jää käyttämättä c) ottaa joka kerta kertakäyttöinen peppualunen saunaan mennessä.

Niinpä rupesin miettimään, voisiko jotenkin rakennella peppualusen, joka toimisi myös märän uikkarin kuljetussysteeminä. Uimahalliinhan suositellaan muovitettua alusta... Haa, PULia ja bambujoustista, mukava pepulle, pitää pöpöt lauteiden puolella ja suurimmat kosteudet uikkarissa! Miulla oli hienot naru- ja neppiviritelmät mielessä, mutta sitten järki voitti. Kokeillaan nyt edes ihan vaan tavallista, neliskanttista alustaa, johon se uikkari kääritään sitten lopuksi.

Alustoja ommellessa mieleen muistui kaksi asiaa. Miksi meillä ei niin hirveästi taskuvaippoja käytetty :D ja miksi miun hiusnipsit ja -pinnit on siirtyneet ompelutarvikkeisiin...

 Hyvin on toiminut ihan pelkkä kääriminen ja kyllä on olleet suositut aluset. Puoli liikkariryhmää taitaa olla tilannut samanlaiset. :D

Syksyn viileisiin

Tämähän näyttää huolestuttavalta, jo toinen itselle tullut käsityö peräkkäin! :D Tosin hartaasti tämän valmistumista onkin odotettu ja mieleinen tästä tuli! Hyvää kannatti siis tehdä kaksi kokonaista vuotta...

Lanka on Novitan Puro, värinä muistaakseni kanervikko. Ei taida tämä lanka olla enää tuotannossa, harmi sinänsä on niin miun väristä! Malli on vanhasta Novitasta, tosin hihoja mie muokkasin hiukan käytännöllisemmiksi. *hih* Ajattelin, että on ihan hyödyllistä, jos villapaidan hiha mahtuu vaikka takin hihan sisään, eikä toisaalta hankaloita kirjoittamista ihan kauheasti. :D Kauluksen kohdalla meinasi usko loppua, siinähän oli isompi työ kuin missään muussa kappaleessa! :O Mutta -kuten sanottu- lopputulos on mieleinen ja neulomiskärpänen taas puraissut!

Tunnustuskakkunen :)

Blogimaailma on miulle -kaikesta huolimatta- hiukan vieras, vaikka omaani täällä aina väliin päivittelenkin. :D Sitä suuremmalla syyllä oli mahtavan ihanaa saada lankoja solmivalta Tuulalta tunnustus! Kiitos!!!

Mie laitan tunnustuksen eteenpäin hennalle Puolivillaiseen plokiin ja kaikille niille mahtaville applikaatioille (mie jaksan edelleen sekä hämmästellä että ihastella erityisesti käsin applikoitua "petsoppia") sekä wilisken langanpätkien joukkoon, joita syntyy sekä virkkaamalla, neulomalla että ompelukoneesta ja kauniista kierrätyskankaista!

Tämän kakkusen "hintana" taisi olla jotain paljastuksia! :O Ehkä niistäkin selvitään... :D

Lempiväri: mie en tiedä, onko tämä vai tuo seuraava se vaikein kysymys! On ehkä helpompi sanoa, mikä väri ei?! Tai en tiedä, ei sittenkään... Se riippuu NIIIN siitä, minkä väristä on kyse. 70-luvun oranssi ja vihreä on ehkä niitä, joita mie en taida meiltä löytää missään muodossa. Tummansininenkään ei juuri nyt ole in. Oliko tarpeeksi epäselvä?  

Lempiruoka: apua, apua, apua! Tai ei sittenkään, tämähän on helppo, jos suklaa lasketaan ruuaksi? Syötäväähän se kuitenkin on. :p

Minne haluaisit matkustaa: tällä hetkellä olisi halu johonkin (suomalaisten suosimaan) turistirysään aurinkoon. Turistirysään siksi, että miun suu parka on äärimmäisen konservatiivinen ja mie haluaisin syömisen olevan helppoa ja vaivatonta, ei miettimistä vaativaa myös lasten kanssa. Aurinkoon siksi, että tämä kesä meni miulta jotenkin ihan ohi. Mie niin haluaisin vielä varastaa vaikka viikon rauhallista perheen kanssa olemista ilman kuraa, pukemista ja ruuanlaittoa!

Jotain myös itselle!!!

Tovi sitten joku sanoi, että miun pitäis joskus ommella jotain myös itselleni. Lasketaanko hameen paikkaaminen sellaiseksi?! :D

Miun ihana punainen, pellavainen lempihame meinasi saada reiän! :O Pahaan paikkaan vielä, laskoksen pohjalle ihan keskelle eteen...

Tuskailin hätääni ystävälle, joka totesi, että no laita siihen vaikka joku virkattu kukka! Tai kolme riviin. Ja siitä se ajatus sitten lähti... Virkattu ei olis tainnut olla kovin miulle oma, mutta tuo ystäväni ompelukone! Mie en ole mikään suuren suuri Marimekko ja unikkofani, mutta viime kesänä jo rakastuin raikkaaseen, puna-oranssi-keltaiseen kankaaseen. Siitähän mie laittaisin tähän muutaman kukan!

 Kyllä sillä nyt taas ueamman kesän liihottelee! :) (Luonnossa tuo punainenkin kukka erottuu paremmin, eikä näytä pelkältä keltavihreältä silmältä!)

Mustikoita metsässä

Mummin antamissa kankaissa oli myös suloinen, hennoilla köynnöksillä kuvioitu, sininen kangas. Siitä "mustikkamekot" A- ja O-serkuille. :)

O-serkulle Alicia mekko (Ottobre 3/2009). Mekko rupesi näyttämään kesken ompelun jotenkin vaisulta ja selvästi kaipasi "jotain" lisää. Mieleen tuli bambi-applikaatio jostain aikaisemmasta Ottobresta ja sehän tuohon helman nurkkaan sitten loikkasikin!

A-serkku sai Toffee-tunikan (Ottobre 3/2009). Jännä huomata, miten jotkut kaavat vaan on mieleisiä! Ja samalla pääsee näkemään senkin, miten paljon kankaan valinta vaikuttaa siihen, miltä mekko sitten näyttääkään. Tämä sininen versio on jotenkin herkän romanttinen, kun taas tämä omilla tytöillä oleva, samalla kaavalla tehty on tunnelmaltaan ihan eri! 

Sydämellinen

Tässä kolmas mekkonen, tämän päivän aikana valmistunut ja ilta-auringossa kuvattu. Tämä menee tyttöjen H-serkulle, Phoenix-tunika (Ottobre 6/2009)

Kiinitykseksi laitoin halkion ja napin, mallin vetoketjun sijaan. Mie en edelleenkään rakasta vetoketjujen ompelemista :D ja toisaalta yhtään ei ollut varastossakaan. Taskuissa edellisistä mekoista tuttua norsunauhaa. Tätäkin kavensin aika lailla, saumanvarat jätin leikkaamatta sivuihin ja otin koko vaatteen ympärysmitasta pois yhteensä 6cm, mutta leveältä se vieläkin vaikuttaa...