Jotain lämmintä itsellekin!

Eli villasukat, vihdoin ja viimein. Mie olen kai aloittanut nämä joskus viime keväänä, kun tarvitsin pitkän farkkuhameen kanssa pidettäviä villasukkia, jotka peittäisivät sen karun tosiasian, että mie inhoan sukkahousuja. :D Elokuiselle Tanskan matkalle mie kuitenkin tarvitsin näistä puikkoja, joten... Nyt viime viikolla ihan jotain muuta etsiessäni törmäsin sukan tekeleeseen.

Toinen oli valmiina, toinen puolivälissä vartta. Valmiina olleenkin kohdalla mie rupesin epäröimään, onko teräosa liian löpö! :D Vuorokauden (!) asiaa pohdittuani, tulin siihen tulokseen, että on. Jos kerrankin tekee jotain itselleen, sen on oltava Täydellistä! Varsinkin, kun lankana on jotain niin ihanaa (ja silti edullista) kuin Garnstudion Drops Fabel  ja jos kerran tekeleeseen on viitsinyt tehdä varret, joiden pituus on lähemmäs polvea.

Tässä tapauksessa toinen kerta toden sanoi ja mie sain terästä istuvan. Ei muuta kuin purkamaan ensimmäistä versiota ja siihenkin uusi terä. Tässä ne on: itselle rakkauvella neulotut!

Koska "jalassa" kuvaan ei mahtunut täysi pituus, piti sukasta ottaa silti ihan "oma kuva". :D Varsi on pelkkää joustetta, mie totesin, ettei pitsit olisi ehkä päässeet oikeuksiinsa kirjavan langan kanssa? Eli jalattomana sukka näyttää kohtalaisen hassulta. :D

Päälitumput A:lle

Käsitöiden osalta on nyt vähän nihkeää. Joululahjaompeluksissa petti sekä aikataulu että mielenkiinto. Välillä on pakko tehdä jotain muuta, että nekin lopulta tulostuisivat. :D

A:lla ei käpälät pysy lämpiniä juuri mitenkään ja vihdoinkin sain aikaiseksi kokeilla hahtuvaisia päälitumppuja. Näitäkin vaivasi pakkoneuloosi (=neulottava pakosta, ei niinkään käsitöiden riemusta), varsinkin, kun ensimmäisestä versiosta tuli nyrkkeilyhanska 40asteen puuvillapesussa kahden kylpypyyhkeen kanssa. Lankana siis Pelson hahtuva ja 4,5mm puikoit. Kakkosversio ei sitten huopunut villapesulla 40asteessa kahden pikkupyyhkeen kanssa. Tosin silmukkamääräkin oli sitä luokkaa tässä, että ei juuri tarvinnutkaan huopua. Vähän olisin toivonut tiivistystä lisää, mutta ehkä se syntyy käytössä. Nyt näihin pitäisi neuloa vielä alpakkaiset alustumput ja kenties Nallesta väli/kaupunkitumput. :D

 

 

 Seuraavanlaisella ohjeella:

-Nalle ja Pelson hahtuva, puikot 3 ja 4,5

-luo 48s Nallella ohuemmille puikoille, neulo 3krs helmineuletta -> oikein

-kun korkeus on 6,5cm, kavenna 8s tasavälein

-kun korkeus on 8cm, kavenna vielä 4s

-neulo 1o1n joustinta, kunnes korkeus on 12cm

-vaihda työhön hahtuvalanka ja paksummat puikot

-kavenna ensimmäisellä krs:lla vielä 8s (=28s)

-peukku:

-kun hahtuvalangalla on neulottu 8krs (+puikko) neulo 2s, jätä 4s peukuksi, neulo loput

-kun korkeus on 32krs (+puikko), aloita kärkikavennukset

peukku:

-12 silmukkaa

-11krs (+puikko)

Sydämet on ensin huovutettu "levynä" piparimuotin sisään, sitten muotoiltu saksilla ja vielä tökitty kiinni lapaseen.

Tässä vielä neidin haalari, johon tumput on "koodattu". Lähinnä isiä varten. :D

Jotain pientä ;)

Eli kuten todettu, sienikangas on huvennut niin, että siitä saa vain jotain pientä. Eli kokoa 62cm oleva body! :D Tämän käyttäjästä ei ole tietoa, mutta eiköhän sellainenkin joskus ilmaannu johonkin. ;)

 Autobody on samalla kaavalla, eräälle pienelle pojalle lahjaksi.

Vastaava kirjekuoripääntiellä olevan bodyn kaava löytyy mm. Ottobren numerosta 5/2006.

Villaista ylle ja etenkin alle!

Tyttäret ovat jo monta kertaa ilmaisseet, että haluaisivat siirtyä käyttämään lukuisia mummin neulomia villapipoja. Esteeksi on muodostunut aluslakin puute... Vaan nyt on tilanne korjattu ja kumpikin saanut merinovillainterlockista kypärälakit. Toiselle pinkillä reunuksella, toiselle pinkki-vihreällä.

Kaavana on Ottobren ilmaiskaava, tosin alalaidastaan aika reippaasti muokattuna. Pituutta on lisää 7-8cm ja muutenkin liepeet tulevat reilusti olkapäille ja selälle. Tähän on mallia otettu jostain vuodelta kivi ja kanto olevista miehen sisarusten hiihtopipoista. :D

Vielä vähän sieniä...

Sienikankaassa aletaan viedä viimeisiä, tämän Minnie-liivihameen (Ottobre 6/2010) lisäksi vielä jotain pientä ;) siitä saa. Jostain syystä kankaiden sommittelu ei nyt sitten valmiissa ihan iskenytkään, mutta kyllä se taitaa pidetyksi tulla silti. :D

Hello Kitty -tunika

Jos äiti ompelee ja tyttäret rakastavat Hello Kittyä, onko ihme, että meille on siunaantunut kohtuullinen valikoima kyseistä aihetta olevia ompelumerkkejä?! :D Vielä kun Eurokankaan palalaarista sattui neljällä eurolla löytymään tämä velourpala, löysi pariskunta paikkansa. ;)

Velournuttu, Ottobre 6/2008

Ei tuo kaitalehuolittelun nurja ihan suurennuslasitarkastelua kestä, enkä mie tiedä, onko siihen jotain keinoa saada se kovin siistiksi ilman tasosaumuria... Mutta tuskin sitä kauluksen sisäpuolta joutaa kukaan tutkimaan, kun paita on käytössä! Rypytykset on kaikki tehty Framilon-nauhalla, mikä tuntuu varisn kätevältä tavalta joustavien vaatteiden kanssa. Sauma ei leviä missään vaiheessa, kun joustonauha pitää sen kuosissaan.

Kovan onnen "kesä"haalarit

Jep. Näinhän siinä käy. Jo ilmestyttyään bongasin viime vuoden talvi-Ottobresta (6/2009) Mustikka-haalarit. Nuo on pakko tehdä A:lle! Ostin kankaan, leikkasin sen ja... Unohdin. Nyt palaset löytyi vihdoin laatikoita purkaessa ja kun ne vihdoin oli saatettu myös yhteen, sain todeta juuri sen, mitä olettaa sopi: liian pienet. :(

Sinänsä uutinen ei yllättänyt, onhan kaava kokoa 92cm ja A-neiti on huikeat 105cm pitkä. Olin mie lahkeisiin ottanut lisää mittaa ja keväällä varmasti tuo koko olisi vaipattomalle hoikkelille ollut oikein passeli...

Kaiken lisäksi limen väristä ompelulankaa oli juuri tämän verran:

Eli nurjalla puolella on nähtävillä myös valkoisten saumurilankojen lisäksi hiukan kovin limeen päin kallellaan olevaa keltaista! :D

Housuista tuli varsin komiat, olisivat sopineet A:lle mitä parhaimmin, vaan nyt täytyy käyttäjä etsiä jostain muualta...