Synttärilahjoja

Saimme kutsun, jossa toivotettiin tervetulleeksi "kaikki merenneidot ja kalamiehet juhlistmaan 4- ja 2-vuotissyntymäpäiväämme". Kauppaan ei ole juuri ollut asiaa, kiitos 2,5 viikkoa kestäneen flunssa-aallon perheen sisällä (osa otti jo uusintakierroksenkin). Eihän siinä sitten muuta, kuin kangasvarastoja kaivelemaan... Jotain pientä nämä ehkä kaipaavat kaveriksi, jos sen verran kävisi kaupassa mutkan.

Tyttärelle peruspaita (Ottobre 1/2003), pienellä kukka-aplikaatiolla. Kerrankin tuntui tuo kaitalehuolittelu onnistuneen. ;) Ei se nurjapuoli ihan suurennuslasia kestä, mutta...

Ja poitsulle; mitäs muuta kuin autoja! (Kaava Ottobre 1/2006)

Älyn(?)väläys!

Tukikankangas on vetoketjun kanssa yksi kompastuskivi. Mie välttelen sitä viimeiseen saakka, lähinnä siksi, että silittäessä mie saan sen aina jotenkin vinkkuraan suhteessa kappaleeseen, johon se kuuluisi.

Tadaa, ratkaisu (älkääkä kertoko, että tämähän on päivän selvä juttu, kun mie JUST keksin sen! :D ).

Ehkä tuossa menee aavistus kangasta hukkaan, mutta sen sitten hermoissa säästää! :D

Leikkimisen sallivat farkut

Joskus joku paita suorastaan huutaa kaverikseen farkkuja. Vaan suurin osa kaupasta saatavista on sitä luokkaa, että yhdessä sukkahousujen, villahousujen ja haalalrin, puhumattakaan useista paidan vyötäröistä, tekee leikkimsen talviulkoilun aikana lähes mahdottomaksi. ;)

Onneksi löytyi mukavaa, ohutta farkkukangasta sekä hyvä malli Ottobresta 1/2003.

Housut edestä.

Ja pieni krumeluuri ;)

Sekä takaa.

Sienisatoa korjaamassa

ja vähän autojakin! ;)

Eli kesätauon aikana taisi syntyä muutama lippahuivi ja Ruotsin maan läpi ajaessa yhdet villasukat. Sukkien kuva on jossain matkakuvien uumenissa, lippahuiveja en tainnut ehtiä edes kuvata, ennen kuin ne jo karkasi jonnekin! :D

Tässäkin olevat kuvat on vähän niin ja näin, uudella koneella ei ole vielä paintia kummallisempaa kuvankäsittelyohjelmaa.

Sienikankaat ovat Saksan ihanuuksia, ruskea ystävän lapsille, vihreät omille. Meidän V tilasi hänelle (ja Allekin ;) sekä ystävälleen samanlaiset sienipaidat, valitsipa vielä malliksi Ottobren 1/2006 frillahelmaisen paidan.

Ja kunnon paidassahan täytyy luonnollisesti olla "merkki"!

Koska "äiti kyllä tietää" mikä keskustelun ;) poikanen siitä syntyy, jos kahden tytön taloudessa on vain yksi sienipaita, täytyi tehdä toinenkin! :D Tässä mallina Ottobren 1/2009 Orvokki -pusero.

Siitä huolimatta, että meillä asuu kaksi Prinsessaa, Saksasta saapui myös autokangasta. Täytyyhän nyt prinsessoilla olla ajokkejakin! Tämän syksyn Ottobren (4/2010) Eiffel-paidan mallilla syntyi kolmekin paitaa, yksi tuosta ruskeasta sienestä (joka ehti lähteä uuteen kotiinsa ennen kuvaa) ja kaksi autollista. Toinen meidän A:lle, toinen erään ystävän pojalle lahjaksi.

Lahjaksi lähtenyt edestä

ja takaa.

Ja meidän A:n edestä

ja takaa.

Nuken vaatetta

Ja koska siis mitä ilmeisemmin meillä on lähiaikoina odotettavissa perhetapahtuma nukkevauvan myötä, niin pitihän sitä sitten valmistaa "äitiyspakkaukset" sekä jo olemassa olevalle että mahdolliselle tulokkaalle. Kaavat ovat Ottobresta 1/2003 tai Anne Grethe Gaaserudin kirjasta Nuken omat vaatteet.


Kuten näkyy, liivimekot ovat kääntömekkoja, tunnelman mukaan kukkaa tai ruutua/pilkkua! ;)

Sisällä otettujen kuvien värejä en saanut asettumaan kohdilleen, mutta näkyy niistä sentään itse tuotos.

Kantoreppu pikkuäideille

Arvata sopii, mikä "keskustelu" siitä syntyy, kun taloon muuttaa yhdet hienot nukenvaunut... Jotta vauvat pysyisivät tyytyväisinä, tarvittiin selvästi kantoreppu uusien vaunujen seuraksi. Onnkesi, kas kummaa, eräässä Ottobressa '(1/2003) oli ohje moisen tekemiseen.

Ohjeen mukaan tuohon vyötärölle olisi tullut solki, mutta niitä ei varastossa ollut ja ehkä lasten on helpompi kuitenkin käyttää tarraa. On tuo ainakin vielä pitänyt oikein hyvin nukkuvauvan painon.

Pikkuisen oli sopivat kankaat vähissä ja kappaleina, joten vyötärönauhan toinen puoli tuli samasta kankaasta kuin sydänaplikaatio ja sekin vielä kahdesta eri palasta. Mutta tuo koristenauha, joka siis on sauman päällä, sehän oikeastaan kuuluu asiaan ja ilmeeseen. ;)

Sitten vielä koko hässäkkä ilman nukkea ja lasta.
Näyttää hiukan sekavalta, mutta käytännössä yllättävän näppärä. V sen pukee jo ilman apuakin.

Lisää hameita ja housuja!

=D

Nyt on vauhti päällä. Tosin vähän pakostakin, kasvaneille tytöille on pakko saada kesävaatevarasto kuntoon, mielellään seuraavan viikon aikana, koska sitten painaa päälle muutto ja mummilareissu.

Mutta siis hiekkishousuja, tiiviistä, mutta ilmavasta puuvillasta. Pitäisi olla vilpoisat, eikä kerätä hiekkaa ja ehkä kestääkin vähän collarihousuja paremmin. ;) Mittaa on johonkin polven ja nilkan välille, riippuu tytöstä ja siitä, mille korkeudelle vyötärökumppari asettuu. A:lle piti nimittäin tehdä pompputesti, että housut varmasti pysyy kuitenkin jalassa... =D Malli Ottobresta 1/2008, Candy-housut.

Kaikissa housuissa on myös tasku, ensisijaisesti nenäliinalle, mutta myös hiekalle, neulasille, madoille...

Idea hameesta syntyi oikeastaan, kun mie katselin housukankaasta jääneitä jämäpaloja.

Vähän meni virittämiseksi, mutta omppukangas on niin mielettömän hauska, että se oli pakko saada käyttöön viimeistä tilkkua myöten. Niinpä näistä syntyi hame Ottobresta 4/2007. Sivusaumassa on sekä etu- että takakappaleella nuo ompppukaistaleet. Myös tässä on nenäliinatasku. ;)