Pientä pienestä kankaasta

Yläasteen käsityötunteihin kuului vauvanvaatteen ompeleminen. Se oli jo silloin hauskaa, tosin omien ollessa vauvoja ei juuri tullut ommeltua. Nyt sattui kangasvarastossa olemaan pieniä trikoopaloja, joista syntyi jotain pientä. Eli kokoa 56cm! Ja kyllä oli kiva tehdä jotain pikkuista! ;)


















Kietaisubodyn kaava on Ottobresta 6/2007, potkuhousujen 3/2007.









Molempiin aplikoin vielä siilin myös etukappaleelle.

Unikkotunika

Viime kesäinen palalöytö pinkkiä pikku-unikkoa on odotellut kaapissa inspiraatiota ja nyt se koitti!

Toffee-tunika, Ottobre 3/2009 oli niin hauskan näköinen, että se oli pakko toteuttaa. Onneksi nämä meidän otukset on sen verran hoikkia, että Ottobren reilulla mitoituksella menee vielä nämä vauvamallitkin. Jopa niin, että tämäkin taisi olla leveydeltään koon 86cm mukainen. =) Tosin pituutta piti sitten lisätä vielä kokoon 92cm:ä vielä raitakaitaleen (V:n kevättakin vuoria) verran.


Vaikka muuten tunika on tosi yksinkertaita mallia, sen ompelemisesta teki erityisen hauskaa hihojen yksityiskohdat; kumilanka poimutus sekä rullapäärmehuolittelu. Kumilankapoimutusta mie olin kyllä tehnyt ennenkin, mutta rullapäärme oli uusi tuttavuus. Hauska ja helppo tapa huolitella, mutta pitää sisällään yhden peikon: saumurin lankojen värkkäämisen. Jos nyt johonkin muistilokeroon taas tallentuisi, että kun koskee saumurin lankoihin, ottaa sen riskin, että sitten seuraavat puolituntia langoittaa uudelleen ja uudelleen. ;)

Lopuksi vielä Kukkakeiju

Trikootunika

Kuten näkyy, tämä muori on käyttänyt viime päivät todellakin omiin puuhiinsa ja niinpä meillä kuuluukun kumman usein jotain seuraavan kaltaista: "Älkää tytöt vetäkö niitä vilttejä/pehmoleluja/vaatteita/tms. pitkin lattiaa, kun äiti ei ole imuroinut..." ;)

Mutta siis jämäpaloista Cécile trikootunika, Ottobresta 3/2009. Ja todellakin jämäpaloista, valkoinen resori laatikon uumenista, raidallinen trikoo jouluinen mummin palakaupan löytö ja kukkakangas A:n kevättakin vuorta.

Kukkakangas meni vielä niin tiukille, että etukappaleelle piti tehdä sauma ja tere. Olisi vaan saanut olla alempana, nyt tuo on sen verran jäykkä, että kumilankapoimutus ei oikein pääse esiin...

Mutta vihdoinkin myös tuo kaitalehuolittelu alkaa sujua!

Sukka ja sen sääri

A:lle miulla on ollut projektina ylipolvenyösukat, kasvukipuja helpottamaan. Tyttö sai itse valita langan varastojen uumenissa olevista merinovillaisista vauvalangoista.

Näitä sukkia vaan vaivasti pitkään toisen sukan syndrooma. Tosin tällä kertaa siihen on ihan hyvä selityskin: koska lanka todellakin oli varastojen kätköistä, ei siinä ollut vyötettä jäljellä. Sen lisäksi, että jatkokerä oli ihan eri väristä, oli se myös paljon ohuempaa, minkä mie tietysti huomasin vasta neulottuani ensin molemmat sukat valmiiksi. Mutta kas vain, jälkimmäinen sukka, jossa oli yli puolet toisen kerän lankaa oli paljon pienempi! Siis monta senttiä lyhyempi ja aika paljon kapeampikin, samalla silmukkamäärällä ja samoilla puikoilla.

No, ei kun siis purkamaan ja alusta. Neuloin sitten toisen sukan puolta numeroa isommilla puikoilla, niin tuli ede kutakuinkin saman kokoiset, vaikkakin eri väriset. Vaan ei tuo ole pitoa haitannut!

Malli on kutakuinkin omasta päästä, neuloessa meinasi usko loppua, mutta onhan se sukka oltava säärtä myöten! =D

Takkia ja lakkia

Kun toiselle, niin toiselle! Eli V:n kevättakki tällä kertaa, enkä mie voinut olla tekemättä siihen sopivaa sievistelyhattua... Takkin kaava on uusimmasta Ottobresta, 1/2010 ja baskeri vanhemmasta, 6/2008.


Takki on vuoritettu kokonaan kauluksesta pilkistävällä raitakankaalla, baskerin kohdalla minuu laiskotti ja jätin lakin kokonaan vuorittamatta. Kevääseenhän tässä ollaan menossa! Hauska pikkujuttu on näin ompelijalle itselle, että baskerin pompula on täytetty takin ompelusta syntyneellä saumurisilpulla.

Kangas on edelleen sitä samaa palaa, josta jo aiemmin tein hameen ja laukun synttärilahjaksi V:n päiväkotikaverille. Ja sitä riittää edelleen, onneksi, koska voi vaan kuvitella, että mitä pikkusisko sanoi nähdessään isonsiskon uudet vaatteet... =D

Tässä vielä Neiti Kevätprinsessa!

Kevättakki

Koska kevät päätti saapua näillekin korkeuksille, tarvitaan kauppareissuille jo hiukan toppatakkia kevyempää vaatetta.

Niinpä siis A:lle syntyi trikoolla vuoritettu fleecetakki Ottobren kaavalla numerosta 4/2006.

Alkuperäisessä mallissa ei ollut vuorta kuin hupussa, mutta tuon vilukissan tuntien mie päätin vuorittaa myös hihat ja mahan osuuden, leikkaussaumaan saakka.

Takin "juju" on hauskasti levenevän helman lisäksi huppu, jonka saa vetoketjulla myös kaulukseksi.






Vasemmalla vetoketju kiinni ja alla auki.













Muuten takki oli nopea ja sähäkkä ommella, mutta tuota hupun vetoketjua mie kyllä väsäsin yhden iltapäivän. Onnistuin nimittäin ompelemaan sen varmaan kaikilla mahdollisilla (ja ehkä mahdottomillakin) tavoilla väärin. Lopulta viimisen päälle purettuna ja käänneltynä se vihdoin istui oikein! Ihan ykkösluokkainen ei varsinkaan vuorin kulmauksesta tullut, mutta A ei ainakaan vielä ole protetoinut. ;)