Vauvoille, vauvoille

Teema "Ottobre 1/2012" jatkuu.

Ensin nepparibody ja perusvelourhousut uuden sukupolven ensimmäiselle poikavauvalle! Tällä hetkellähän näitä on vasta seitsemän tätä toista lajia. *hih* Nepparilista onnistui kohtuudella, vaikka ensimmäinen versio meni luonnollisesti vikaan. Ei se ollut niin hankalaa, kuin olisi luullut, mutta ei tuosta kyllä lempparikaan tullut. Vanha kunnon kirjekuori taitaa viedä voiton. Tai ihan kietaisumalli, jos kankaankappaleet antaa myöten. Hihat ja housujen lahkeensuut on babycordia, mutta niin unelman ohutta ja pehmeää, ettei juuri trikoosta erota, jollei erikseen kokeile joustoa!

Kotiin jäävät unihaalari ja samalla kaavalla tehdyt velourhousut.

Kankaat oli kaukalopussista ylijääneitä, ohjeessa menekki oli kohtalaisen reilulla kädellä annettu. Vieläkin taitaisi muutaman pöksyt saada velourin jämistä. Siilit on kauan sitten saadun palasen viimeiset rippeet.

Lampaantalja ei ollut ehkä se paras mahdollinen kuvausalusta näille luonnonvärisille pikkuvaatteille. :D

Palmikkohaalari vauvalle

Saa nähdä, onko tuleva käyttäjä yhtä itsepäinen kuin haalarin neuloja... :D Sain useita ennakkovaroituksia tätä haalaria koskien, liittyen lähinnä nappien määrään, yleensäkin haalarin käyttömukavuuteen ja pitkäikäisyyteen liittyen. :D

Totta. Nappeja on aika monta, kaikkiaan 12. Ja kyllä. Takki ja housut ovat huomattavasti pitkäikäisemmät käytössä kuin haalari. Mistä sen tietää, mikä on tulijan selän ja raajojen kokosuhde. Silti, kesällä seitsemän täyttävää V:tä lainatakseni: "Mutta kun mä halusin!" :D

Novitan ohjeella Nalle-langasta. Tuota limen(?) vihreää ja Kukkaketo Päivänkakkaraa raidoittaen, neljä päivänkakkaralla ja kaksi kerrosta vihreällä. Näin siksi, että miusta tuon päivänkakkaran värit oli tosi herkulliset ja ihanat, mutta en voi sietää tasaraitavärjättyjen lankojen eripaksuisia raitoja, kun työn silmukkamäärä muuttuu! :D :D Joten vihreä on hämäämässä joukossa ja tuomassa säännöllisyyttä, varsin kiva tuli. "Vaikka itte sanonkin!" :P Vihreää jäi muuten tasan 4g jäljelle yhdestä kerästä! Tarkkaa, etten sanoisi... Koko on siis 60cm.

Seuraavan varoituksen sanan sain nappivalinnasta. "Sä vielä hermostut noihin sammakonsilmiin kun ne sotkeutuu napinläpiin ja vauva huutaa pukiessa pää punaisena." Paljon mahdollista. *hih* V:llä on ollut yksi villahaalari, jossa oli ankkanapit, niidenkin nokkien kanssa on joskus puhuttu hiukan rumemmin... Eikä niitä ole kuin viisi tai kuusi. "Muttakun..." :D

(Lumisateisen(!) iltapäivän valossa kuvista tuli jännän sinisiä, eikä kuvankäsittelyohjelmakaan oikein voinut niille mitään...)

Myssykkä

Sen verran pitää nyt tunnustaa höpsöilevänsä, että mätsäävä myssykkä oli pakko saada tähän useampi vuosi sitten Po.P:n alesta "varastoon" ostettuun potkupukuun. Ottobren kaavojahan tuo myssykin on, nyt vaan hukkasin jo, että mistä lehdestä.

Jos ei väristä, ei myöskään teemasta tarvitse tehdä johtopäätöksiä. ;) En mie sitä vauvaa entään kovin myrkyllisenä pidä. :D :D

Ottobre 1/2012

Tämä ei ole ko. lehden mainos, vaikka niinkin voisi joku luulla. :D Sattuipahan vaan monta juuri sopivaa mallia toteutettavaksi.

Ihan ensimmäisenä monessa muussakin blogissa näkynyt Mail Express -tunika (ja ehkä ihan vähän suloinen malli...) :

Tällä mallilla teen lisää. Yleensä miulla on ollut jostain syystä pyrkimys tehdä eri kaavoilla, erilaisia malleja, mutta tämä on niin kiva! Ja kuten moni muukin on todennut, tähän on helppo hyödyntää ja yhdistellä erilaisia tilkkuja ja kankaita... Joten näitä siis kangaskaappia kaivamaan! Kaavahan ei ole kuin 122cm:iin saakka, mutta onneksi se vielä menee kummallekin tytölle ja toisaalta nuo on niin kapoisia, että helman pituutta säätämällä saa kyllä vielä aika monta kokoa eteenpäin!

Sitten vähän vauvalle. Ystävät, tuttavat, sukulaiset ja kylänmiehet huom.: kankaista ei voi vetää johtopäätöksiä siitä, mitä isä ja äiti kenties toivovat tai odottavat (tietoahan meillä ei olekaan). Miun mielestä setit on kerrassaan unisex -mallistoa. ;)

Unihaalari:

Body ja housut:

 Peppupuolella on tuo hauska suikale. *hih*

Mutta ei kyllä taas voi muuta sanoa, kuin että mikä pakko se on ihmisen ihastua aina noihin malleihin, joissa on tuota kaitalehuolittelua! Ja sitten sitä aina ajattelee, että "no eihän sitä niin paljon ole" tai "kyllä tuo kuitenkin on niin kiva". No onhan se kiva. Mutta kyllä unihaalarin kohdalla kävi taas mielessä, että kävikö mielessä. :P

Pykärälakkeja

A:lla meni pienenä sanoissa kategorisesti sekaisin k, t ja p. Siksipä nämäkin ovat pykärälakkeja kypärälakkien sijaan.

Kaavan pohjana on edelleen Ottobren ilmaiskaava, mutta muokkausprosessi oli tätä luokkaa:

Eihän se istuvuus ole ihan ensiluokkainen, mutta eipähän karkaa haalarin kauluksen alta! Varsinkin tuossa A:n lakissa ehkä olisi niskassa viilaamisen varaa, mutten tiiä, jaksanko viilata. :D Katsotaan ensi talvena, miten sitten istuvat... (Näidenhän piti siis olla täksi talveksi...)  Vaikka ehkä niitä lakkikelejä riittää, kun luntakin on kohtuullinen määrä. Pihavalo taitaa olla metrin vai metri ja kymmenen korkea, joten siitä voi sitten päätellä kinoksen korkeuden.

Lakkien alalaidassa on tuttuun tapaan Woolly Nylonilla huolittelu, että erottaa, kumpi on kumman. Nyt laitoin vielä vähän selvemmät merkit (ja V:lle tyttömäistä ;) , kun selvästi vähän harmitti luopua pinkistä reunuksesta sen viimeksi saatuaan) nauhoista. Kuvausadjutanttina oli A, joka sai roikottaa lakkeja siinä pienessä aurinkoläikässä, joka enää kuvanottohetkellä meidän ikkunasta sisään löysi. Kankaana on siis Myllymuksujen bambusilkki-interlock ja täytyy kyllä sanoa, että olipahan luirua ommeltavaa!!! Mutta mukavat varmasti päällä. Sitä jäikin vielä sen verran, että ehkä vauvalle siitä saa ihoa hellivan alusbodyn. :)

Pikkuhylje

Mies väittää pingviiniksi, mutta tällä kertaa mie epäilen sen eläintietoutta. Mustavalkoisiahan ne sentään on ruukanneet olla. Eli Kuutti -kaukalopussi (Ottobre 6/2010) vauvalle. Suuri ponnistukseni ja ylpeyden aiheeni, ihan näin monivaiheisia juttuja mie en yleensä jaksa ruveta tekemään. Tulee tunne, ettei maksa rahaa eikä aikaa monessakaan kohtaan. Mutta nyt mie halusin jotain spesiaalia. ;) Ja tosiaan sen veran on kissanhäntää mukana, että heti piti päästä bloggaamaankin, vaikka kuvausolosuhteet oli aika kehnot (harmaa iltapäivä).

Pussi on kokoa 68cm ja tässä se on kaukalossa 

vastasyntyneen asetuksilla. 

Mallina Emma. :D

Pussissa on sen verran säätövaraa, että vastasyntyneen asetuksilta voi jonkun verran nostaakin vöitä, ajatuksena, että menisi vielä ensi syksynäkin.

Tässä vielä tasokuva pyrstöineen (hih) päivineen. 

Kuvassa näkyy vissiin vähän kehnosti, 

mutta kuvassa vasen hiha on resori esissä ja oikeassa on käännetty suojatasku resorin päälle.

Esittelyssä ehkä enemmänkin anopin 35 vuotta sitten eräälle Renttu Pastorille neuloma villapuku.

Ja lopuksi vielä kuva viilloista, joista vyöt ja soljet kulkevat säätövaroineen.

Olalla mie halusin noiden reikien olevan kiinteät (enkä siis tehnyt jättipitkää viiltoa kylkeen), 

että selkäosa pysyisi varmasti aina sileänä. (Jotain tukea olisi ehkä tarvittu noihin, ne on vähän krypylät. :/ )

Päällinen on velouria, vuori trikoota ja etuläpässä päällinen trikoota ja vuori ohuenohutta babycordia.

Läpässä on ohkanen vanu lisälämmikkeenä. Eihän tuo paksun paksu ole, mutta villaa alle. :)

Hiihtoasuja!

Vaikkei ehkä niitä perinteisimpiä... *hih* Eli 25.3. (neljä päivää ennen laskettua aikaa...) ovat Konttisen kisat. Kisoissa on myös pukeutumisosuus, viime vuonna parhaita jopa palkittiin. Joka tapauksessa tytöt olivat hyvin näreissään, ettei heillä ollu mitään asua!!! Ja äiti oli hiukan näreissään kiinnittäessään kilpailunumeroita kosteussuojattuihin pukuihin hakaneunoilla...

Kumpaakin pulmaa on nyt ratkaistu. ;) Fleecestä ja jonkin sortin teddyneuloksesta hiiri ja leppäkerttu:

Hiirellä on vaaleanpunainen masu ja...

rusetti hännässään (pipo on mummin neuloma).

Leppäkerttu ei Pastorin Rentun mukaan ole anatomisesti oikeaoppinen, pilkkuja pitäisi olla pariton määrä ja ylin pilkku tuossa kuoren jakautumiskohdan puolivälissä niskassa. *hih*
Mutta ihan kelpo yksilö tästäkin leppiksestä on kasvanut.
(Kuvassa A ehkä jonkun kuukauden vaille vuoden ikäisenä.)

Tuntosarvetkin vaihtoivat väriä,
kun Tiimari ei enää myy mustaa piipunrassia.
Tai "askertelupunosta", kuten sitä nykyään kaiketi kutsutaan. ;)

Vaan näin ne hiiri ja leppiskin voivat ystäviä olla! <3

Asut ovat "omasta päästä", aika lailla improvisoiden. Ei ne ehkä ihan kaupan hienoille rooliasuille vedä vertoja, mutta ovatpahan ainakin persoonalliset (ja äitin tekemät)! Noita voi sitten pitää vaikka sisälläkin leikissä, jahka hiihdot on hiihdelty. Leppiksellä on fleecestä myssy, jonka päällä on mustalla fleecellä päälystetty hiuspanta, johon nuo tuntosarvet on kiinnitetty. Sisäleikeissä myssyn voi jättää pois.