keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Jotain myös itselle!!!

Tovi sitten joku sanoi, että miun pitäis joskus ommella jotain myös itselleni. Lasketaanko hameen paikkaaminen sellaiseksi?! :D

Miun ihana punainen, pellavainen lempihame meinasi saada reiän! :O Pahaan paikkaan vielä, laskoksen pohjalle ihan keskelle eteen...


Tuskailin hätääni ystävälle, joka totesi, että no laita siihen vaikka joku virkattu kukka! Tai kolme riviin. Ja siitä se ajatus sitten lähti... Virkattu ei olis tainnut olla kovin miulle oma, mutta tuo ystäväni ompelukone! Mie en ole mikään suuren suuri Marimekko ja unikkofani, mutta viime kesänä jo rakastuin raikkaaseen, puna-oranssi-keltaiseen kankaaseen. Siitähän mie laittaisin tähän muutaman kukan!

 Kyllä sillä nyt taas ueamman kesän liihottelee! :) (Luonnossa tuo punainenkin kukka erottuu paremmin, eikä näytä pelkältä keltavihreältä silmältä!)

Mustikoita metsässä

Mummin antamissa kankaissa oli myös suloinen, hennoilla köynnöksillä kuvioitu, sininen kangas. Siitä "mustikkamekot" A- ja O-serkuille. :)

O-serkulle Alicia mekko (Ottobre 3/2009). Mekko rupesi näyttämään kesken ompelun jotenkin vaisulta ja selvästi kaipasi "jotain" lisää. Mieleen tuli bambi-applikaatio jostain aikaisemmasta Ottobresta ja sehän tuohon helman nurkkaan sitten loikkasikin!


















A-serkku sai Toffee-tunikan (Ottobre 3/2009). Jännä huomata, miten jotkut kaavat vaan on mieleisiä! Ja samalla pääsee näkemään senkin, miten paljon kankaan valinta vaikuttaa siihen, miltä mekko sitten näyttääkään. Tämä sininen versio on jotenkin herkän romanttinen, kun taas tämä omilla tytöillä oleva, samalla kaavalla tehty on tunnelmaltaan ihan eri! 




sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Sydämellinen

Tässä kolmas mekkonen, tämän päivän aikana valmistunut ja ilta-auringossa kuvattu. Tämä menee tyttöjen H-serkulle, Phoenix-tunika (Ottobre 6/2009)


Kiinitykseksi laitoin halkion ja napin, mallin vetoketjun sijaan. Mie en edelleenkään rakasta vetoketjujen ompelemista :D ja toisaalta yhtään ei ollut varastossakaan. Taskuissa edellisistä mekoista tuttua norsunauhaa. Tätäkin kavensin aika lailla, saumanvarat jätin leikkaamatta sivuihin ja otin koko vaatteen ympärysmitasta pois yhteensä 6cm, mutta leveältä se vieläkin vaikuttaa...

Ylinopeutta ja hellemekkoja

Ylinopeudesta sakotetaan

Olenhan mie joskus otattanut itsestäni melko hintavan ja kuitenkin huonolaatuisen potretin poliisin ylläpitämässä valokuva-automaatissa, joten olisihan se pitänyt tietää... Kaasujalan raskaudesta sakotetaan, näköjään myös ompeluhommissa. Tällä kertaa hintana oli saumurin terät ja erityisesti niiden terävyys. Nuppineula katkesi kyllä kauniisti, mutta sen jälken leikkuujälki ei ole ollut ihan priimaa. Jos ensi kerralla hidastaisi sen verran, että ehtisi ne neulat kerätä pois alta! Siitä huolimatta hellemekkoset syntyi tytöille. :) (Juuri sanottiin toissa iltana telkkarissa, että loppukesä on vielä ihan lämmin, nih!)

 Mummi toi kerran kasan kankaita: "mie näitä löysin, mutta en mie kuitenkaan ehdi ompelemaan, niin tee sie, kaikille prinsessoille!"

Miulla oli vakaa aikomus tehdä ensin serkkutyttöjen mekot ja omille sitten kun jää aikaa, mutta kuinka kävikään... Herkullista sydänkangasta ei olisi rittänyt enää serkkutytön tunikan jälkeen kummallekin omalle mekoksi, joten jostain piti hakea lisuketta. No mikäs muu kuin Ottobre se "jostain" on... Valmiiksi katsottuna oli jo Kolmen konstin mekko (Ottobre 3/2009), mutta mielessä kummitteli myös jotkut hamoset.

Kaupassa otin kuitenkin sekä tuota ginghamn-nauhaa kahteen mekkoon että norsunauhaa, jos tekisinkin hameen. Aikani niitä tutkailin ja tulin siihen tulokseen, että pitäähän ne saada kaikki käyttöön! Siis nauhasomisteiset kolmen konstin mekot! Pilkkukangas, nauhat, sydänkangas, ideat... Mielikuva ei antanut rauhaa, joten oli pakko toteuttaa nämä ensin, että pääsen sitten tekemään muita, enemmän varman päälle otettuja mekkoja. :D

Kolmas konsti tosin jää nyt käyttämättä, kun pillkukangasta oli (näköjään miulle ominaiseen tapaan) hiukan naftisti... Eli ihan varsinaista hihaa ei enää siitä saanut. Mutta vaihtoehtoina on siis pitää mekkoa noilla perhoshihoilla tai sitten pelkästään liivimekkona.

Pituuden mie otin koon 122 mukaan ensi kesääkin ajatellen, mutta ympärysmitasta otin pois 16cm!!! No, se oli ehkä vähän reilusti, 12cm:äkin olis riittänyt kavennusta, mutta ihan hyvän näköiset niistä tuli näinkin. Ja juoksutesti osoitti myös, että helman leveys on riittävä. :D Vielä lähikuvassa norsunauha. Aika söpönen!!!

Lienee vain oikein ja kohtuullista, että synttärisankari poimii itse mustikat kakkuunsa! Nimittäin sattuipa tälle päivälle A:n ihan oikea syntymäpäiväkin.


















P.s. Te, jotka hiljaa mielessänne pyörittelette päätänne moiselle mielivituksettomuudelle, että aina tehdään samalla kaavalla: kyseessä ei ole mielikuvituksettomuus vaan mukavuudenhalu! Tämä muori ei jaksa sitä "keskustelu", kumpi neiti saa jotain yksittäiskappaletta pitää. :D