maanantai 27. kesäkuuta 2011

Raitaa ja sientä

Näinhän täällä käy. Jo keväällä hain Ottobresta raitatrikoota tytöille legginsseiksi. Ja kippas, niistä tuli mekot! :D Sienitrikoo on ihan heräteostos, vaikkakin aika hauska sellainen. Tykkään enempi, kuin niistä viime syksyisistä sienistä. Tässä siis mekkoja Minnie-tunikan kaavalla (Ottobre 6/2010), hihat nappasin Orvokki-puserosta (Ottobre 1/2009).
Tuo vadelma-lime -yhdistelmähän miulla on ollu aikaisemminkin näissä housuissa. Silloin se tuntui täydelliseltä A:lle. Nyt ompelupöydällä siitä tuli jostain syystä meileen reilun kahdenkymmenen vuoden takainen oma kouluunlähtö. Liekö siellä ollut samoja värejä nähtävillä?! :D Joka tapauksessa mie aprikoin pitkään, että tuleekö tästä susi ja karhu. Vai peräti pitovaate. Ompelupöydältä se kuitenkin kiskottiin suoraan V:n päälle...
Myös pinkkipunaraidallisen trikoon ja sienitrikoon yhdistelmää mie aprikoin jonkun aikaan. Vaaleanpunainen ei tuntunut oikein istuvan, miun konservatiivinen mielenlaatu oli sitä mieltä, ettei vaaleaa ja kirkasta sävyä sotketa, varsinkin kun sienikankaassakin oli jo värejä useampi. Muttei sekään pöllömpi ole. Ehkä?
Koska mie rupesin näkemään painajaisia kellottuvaan trikoohelmaan käänteen tekemisestä, päätin vetäistä ne rullapäärmeellä "kiharaan". SE oli hyvinkin käyttäjien mieleen. Ja tällä kertaa mie jopa onnistuin sekä rullapäärmeessä että palauttaman saumurin asetukset normaaleiksi ilman yhtään hikikarpaloa! (Ja meillä sentään oli parikymmentä astetta lämmintäkin. ;) )

P.s. Kuten huomata saattaa, mallit Kelmi ja Velmu olivat liikenteessä...

sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Palapeli nimeltä housut...

Kuten koko tyttöjen vaatekaapille, viime kesäisille kevyemmille ulkohousuillekin oli käynyt jotain outoa. V:llä ne on hiukan piukeat, eikä ne A:llekaan niin reilut enää ole. Ottobrelta löytyi hauskaa kangasta, sen verran tiivistä, ettei heti ole hiekka sisässä, mutta kuitenkin kevyttä ja viileää puuvillaa. Kaavana on sama kuin viime vuonna, Candy-housut (Ottobre 1/2008).


V:lle tein taskun somisteeksi.
 
A:n housut meni palapeliksi... Kangaspala oli hiukan niukka ja pelastussuunitelma nro1 meni puihin heti ensimmäistä kappaletta leikatessa (asetin sen kankaalle väärin päin), joten piti kehittää pelastussuunnitelma nro2. Ja jottei paistaisi kilometrin päähän (sitähän ei lasketa, että minä sen täällä internetissä kerron, eihän?), että kyseessä on puhtaasti ja rehellisesti jatketut housut, piti leikkaussaumoihin kehittää jotain...

Etupuolella on orassi frilla ja punainen tere, takakappaleella pelkät teret. Lahkeensuiden nauhat laitoin juuri päinvastoin, tiedä sitten tuliko tilkkutäkki...


Mutta hyvin näillä näyttää pääsevä! :D



tiistai 7. kesäkuuta 2011

Häitä ja mekkoja

Tänä kesänä päästäänkin tanssaamaan häitä ja kun mummi kysyi, ompelisinko kaikille viidelle serkkutytölle toisiinsa sointuvat juhlamekot, niin mikäs sen mukavampaa!

Pellavan tilasin Kangastukusta, vaaleanpunaisen ruusukankaan Saksasta, Stoffe und Kreatives -nimisestä kaupasta. Mallina on China grass ja Taffeta princess -mekot (18 ja 19, Ottobre 3/2008), kokoina 92, 98, 104 ja kaksi kertaa 116.

 Meidän neitokaisten mekoissa on essut, tekemässä samaa vaikutelmaa kuin äiteen pitämässä kansallispuvussa (toiset häät, joissa miulla tuo kansallispuku on päällä ja molemmissa on tuota lämmintä ollut sellaiset +30 astetta, mikäli säätiedotukseen on uskominen -kiva villakangasmekkokeli!).
 


Serkkuperheen sisaruksille taas päätin laittaa pienet hihat yhtenäistä ilmettä luomaan.

En halunnut kaikkiin mekkoihin laittaa ruusukankaasta kaarroketta etukappaleelle, mutta pelkästään pellavaisena tämän mekkosen etukappale tuntui jotenkin tylsältä. Niinpä tuohon upotin tuohon kaarrokesaumaan ruusukankaisen tereen. :)


Viidenteen mekkoon oli ajatuksena tehdä vielä rusettisomiste, saa nähdä syntyykö se ennen perjantaita... 

Joka tapauksessa nyt on hetkeksi aikaa helmaa poimutettu ja piilevetoketjunkin ompeleminen taitaa sujua jo unissaankin! Kun vielä ennen näitä mekkoja tein V:lle kevätjuhlamekon, johon tuli -kappas vain- poimutetu helma ja piilovetoketju! (Sekin mekko pääsee kyllä tänne blogiin, jahka eräs Mieshenkilö meidän perheessä voisi palauttaa työkoneelleen kamerasta tyhjentämänsä kuvat ihan kaikkien perheenjäsenten käyttöön...)

Lopuksi vielä (tylsä?) sisäkuva kaikista mekoista.